Taiteilijan matkavarustus

Kesällä on mukavaa maalata ulkosalla. Paitsi että pääsee nauttimaan harrastuksesta valitsemassaan kauniissa ja/tai mielenkiintoisessa ympäristössä, on erittäin opettavaista tehdä luonnosmaisia töitä alla prima eli kerralla valmiiksi. Kun ulkosalla valo voi muuttua nopeasti, pitää myös maalaus saada aika nopeasti vähintään siihen vaiheeseen, että sitä voi jatkaa sisätiloissa. Usein tällaiset työt ovat raikkaampia kuin ajan kanssa ateljeessa työstetyt.

Itse en halua kantaa raskasta maalausvarustusta vaan haluan keskittyä päivästä ja ympäristöstä nauttimiseen. Siis, miten selviydyn kevyellä, mutta riittävällä varustuksella? Minun tapauksessani varustus valitaan yleensä pastelli- tai vesiväritöitä varten, mutta kyllä näitä voi käyttää myös öljy- tai akryylimaalauksessa.

Valokuvausjalusta maalaustelineenä

Koska harrastan myös valokuvausta, minulle oli luonnollinen valita käyttää samaa valokuvausjalustaa myös maalaustelineenä. Valintani oli Siruin pieni hiilikuitujalusta varustettuna pienellä kuulapäällä. Ilman kuulapäätä jalustan pituus on kokoon laitettuna vain 40 cm ja pitkänä 115 cm. Kuulapää on 9 cm pitkä. Tähän jalustaan sitten kiinnitän tilpehöörit, joilla valokuvausjalusta muuntuu maalaustelineeksi.

Vesivärit

Usein teen vesiväreillä luonnoksia tai teen niillä pohjamaalauksen pastellitöille. Reppuun sujautan pienen 12 värin laatikon Van Gogh -vesivärejä, jossa on yksi pieni matkasivellin. Jos tarkoituksena on varsinaisesti tehdä vesivärimaalaus, otan mukaani isomman setin Windsor & Newton -värejä ja useampia pensseleitä. Vesiastioina käytän Cobran litistettäviä pehmeitä mukeja. 

Pastellivärit

Olen koonnut pastelliliiduista n. 100 liidun valikoiman pieneen Heilman Designs laatikkoon. Heilman-laatikot ovat erittäin laadukkaita ja aika kalliita. Hyvää ei saa halvalla. Omani olen tilannut suoraan valmistajalta Yhdysvalloista.

Tämän setin liidut ovat pääasiassa kovahkoja Rembrandt-liituja, joita täydentää pienet NuPastel-liidut sekä muutamia pehmeämpiä Sennelier-liituja. Tämän laatikon saa kiinnitettyä valokuvausjalustaan ja maalauksen pidikkeeseen. Laatikon pohjassa on ruuvinkolo, johon kiinnittyy standardikokoinen jalustan ruuvi. Tässä kuvassa laatikkoon on kiinnitetty Siruin kuulapään pikakiinnityslevy, joka astetaan kuulapäähän.

 Laatikkoon voi myös kiinnittää Heilman Designs -maalauspidikkeen. 

Maalausteline pastellivarustuksella

Maalauspidike

Heilman valmistaa kätevää kokoon taitettavaa maalaustelinettä, jonka voi kiinnittää valokuvausjalustaan joko pastellilaatikon kautta tai suoraan ruuvikierteellä.

Sirui hiilikuitujalusta ja Heilman-maalauspidike

Telineen keskellä on jalustaruuvin kiinnityslevy,
jos ei tökkää telinettä pystyyn pastellilaatikkoon.

Aputaso

Maalaamisessa tarvitaan laskutilaa väreille ja välineille. Tähän tarkoitukseen soveltuu SunEden-firman valmistama aputaso, joka lepää jalustan jalkoja vasten.

Aputason yläpinta

Aputason alapuoli, taitettavat tuet laidoilla

Maalausteline vesivärikattauksella

Kaikki yhteen reppuun

Kaiken tämän saan mahdutettua selkäreppuun, eikä kokonaisuus paljon paina. Jalusta jää hieman näkyviin, jos en viitsi irrottaa kuulapäätä. Kuvassa oleva Lowepro-reppu on suunniteltu valokuvausvälineitä varten, mutta toimii hyvin myös maalarilla.

Tässä vähän isompi vesivärisetti ja reppuni

Antoisia hetkia ulkoilmamaalauksen parissa!

25 maalausta samasta aiheesta

Voiko taivas olla musta ja puut oransseja? Entä vihreä taivas ja siniset puut? Ainakin maalauksessa värit ja valöörit voivat olla juuri niin kuin taiteilija sen haluaa esittää. Maisemamaalarina maalauksessa useimmiten tulee käytettyä paikallisväriä, siis sitä väriä, jota aiheessa oikeastikin on. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se saattaa jäykistää työn vain kopioksi näkymästä, ja taiteilijan oma tulkinta jää ohueksi. Itse taistelen jatkuvasti "oikein" tekemistä vastaan ja yritän irrottaa maalauksen reaalimaailman kuvaamisesta abstraktimpaan suuntaan. Paljon on vielä työtä tehtävänä!

Tänä keväänä ryhdyin harjoitusmielessä tekemään samasta aiheesta erilaisia töitä vaihdellen värejä ja muotoja. Jotta en jäisi liiaksi yksityiskohtiin eikä yhden työn tekemiseen menisi liikaa aikaa, valitsin paperin kooksi 15 x 20 cm, ja välineeksi kuivapastellit. Yhteen tällaiseen maalaukseen minulla menee 30-60 min. Tavoitteena pitäisi olla mieluummin puoli tuntia, mutta joskus on juuttunut minimaalauksen ääreen tunniksikin. Koska tarkoituksena ei olekaan tehdä valmiita maalauksia, voi tehdä vapaamminen erilaisia kokeiluja ja kehitellä omaa ilmaisua. Välillä tuloksena on ollut aivan omituisia väriyhdistelmiä ja joskus myös sellaisia, joista olen itse kovastikin pitänyt. 

Tähän mennessä olen tehnyt 25 pikkumaalausta.

Lähtökohtana töissä on pieni hiekkatie, joka kulkee tammilehdossa Saarenmaalla. 

Ensimmäisessä maalauksessa värit ovat lähellä paikallisvärejä, muissa jotain ihan muuta.

Joko kyllästyttää? Katsojaa ehkä, minua ei, koska väriyhdistelmät ja maalaustavat eivät lopu koskaan. Pastellitaiteilija Marla Baggetta teki samasta aiheesta 100 maalausta. Hänen esimerkistään sainkin kimmokkeen kokeilla itsekin sarjamaalamista. Jos samaan määrään tähtään, olen vasta urakan alussa. Aika näyttää, mihin asti jaksan. Luulen joka tapauksessa olevan mielenkiintoista ja opettavaista seurata maalausten muuttumista urakan aikana.

UART pastellipaperi ja kevättalven hanget

Parhaan pastellipaperin metsästys jatkuu. Monet tunnetut amerikkalaiset pastellitaitelijat käyttävät joko Wallis tai UART -pastellipapereita. Wallisin paperia ei tahdo löytää edes Yhdysvalloista, saati sitten Euroopasta. Sen sijaan UART:in papereita voi ostaa Euroopasta ainakin Jackson's Art Supply verkkokaupasta. UART on santapaperityyppinen pastellipaperi, jota valmistetaan erilaisilla karkeuksilla. Numeromerkinnät ovat 240-800, jossa 240 on karkein ja 800 hienoin. Mitä karkeampi paperi, sitä enemmän värikerroksia se ottaa vastaan. Toisaalta karkealle paperille ei pysty työstämään tarkkoja yksityiskohtia, johon sileämpi paperi on omiaan. 

Ostin kokeiluun UART 500 -paperia, joka on siis keskikarkea ja ainoa, jota Jackson's myi. Se on hieman sileämpi kuin Sennelierin La Carte, mutta myös ohuempi ja taipuisampi. Värivalinta on helppoa, koska UART on saatavana vain vaalenharmaana.

Hyvänä puolena UART:issa on sen märkyyden sieto. Sille voi siis tehdä pohjamaalauksen märillä tekniikoilla. Märkä pohjamaalaus säästää paperin tarttumapintaa myöhemmille värikerroksille. Paperi ei siis mene yhtä nopeasti tukkoon. Sennelierin paperi ei kestä märkyyttä lainkaan.

Tässä pieni demonstraatio UART 500 -paperin käytöstä. Mallina on tämä kevättalven metsästä ottamani kuva. Metsät näyttävät useimmiten sotkuisilta, joten maalauksessa yksinkertaistan kuvaa selvästi. 

Aluksi tein pastellikynällä karkean viivapiirroksen.

Sitten maalasin suurimmat värimassat Rembrandtin pastellelilla. Tässä vaiheessa ei ole tarpeen tehdä tarkkaa työtä, koska tarkoitus on levittää värit märällä siveltimellä.

Siveltimenä käytän halpaa sianharjaksista tehtyä öljyvärisivellintä. Hienoja siveltimiä ei kannata käyttää, koska karkea santapaperi tuhoaa ne nopeasti. Nesteenä voi käyttää vettä tai alkoholia tai jotain muuta liuotinta, kuten tinneriä. Nesteen on syytä olla väritöntä. Koska kaapistani löytyi pullo mustaherukalla maustettua Absolut Vodkaa, jota ei ole tullut juoduksi, päätin käyttää sitä tässä maalauksessa. Samalla tauluun tuli vieno mustaherukan tuoksu. Alkoholi haihtuu vettä nopeammin, joten seuraavaa kerrosta pääsee maalaamaan vähän nopeammin. Alusmaalauksen pitää olla täysin kuiva ennen jatkotyöstämistä. Tältä näytti alusmaalaus sivelyn jälkeen.

Nyt pääsin varsinaisesti työstämään maalausta pastelliliiduilla. Koska pohjamaalaus oli tehty lähes paikallisväreillä, ei joka kohtaa ole enää pakko maalata liiduilla. Alusmaalaus siis voi jäädä osin näkyviin.

Viimeistelyvaiheessa lisäsin vielä vähän pikkupuita ja säädin runkojen sävyjä. Ei tästä nyt ihan Pekka Halosen talvimaisemien tasoinen työ tullut, mutta ehkä antoi kuvan märän pohjamaalauksen käytössä pastellitöissä. UART osoittautui hyväksi ja monikäyttöiseksi pastellipaperiksi, jota varmasti käytän myös jatkoss - muiden paperien ohella.

Muista pastellipapereista olen kirjoittanut aiemmassa blogissani Pastellipaperin valinnasta.

Pastelliliidut järjestykseen

Pastellitaiteilijalle usein kertyy ajan mittaan paljon erilaisia liituja, joiden säilytys voi olla hieman pulmallista. Monien muiden välineiden (kuten vesivärit, öljyvärit, akryylit) kanssa pärjää pienehköllä määrällä värejä, koska niitä voi sekoittaa, mutta pastelleissa se ei onnistu samalla tavoin. Erilaiset työskentelytavat ja käytetyt alustat vaativat myös rakenteeltaan erilaisia liituja. Siispä tarvitaan lukuisia värejä jokaiseen liitutyyppiin, ellei sitten tee aina töitä samalla tekniikalla.

Itselleni lienee tähän mennessä kertynyt n. 700 liitua. Pääasiassa käyttämäni pastelliliidut ovat Caran d'Ache, Nupastel, Rembrandt, Unison, Sennelier, Blue Earth ja Terry Ludwig. Huh, onpas siinä monta valmistajaa. Vähemmilläkin varmasti pärjäisi, mutta olen halunnut kokeilla erilaisia liituja löytääkseni itselleni parhaiten sopivat. Kaikki mainitut ovat taiteilijalaatuisia, siis hyvä valonkesto ja pigmenttipitoisuus. Huonoja (halpoja) pastelleja ei kannata käyttää!

Kerrostukseen perustuva työskentely vaatii eri kovuusasteisia liituja. Ensin käytän kovempia ja loppua kohti pehmeämpiä liituja. Kovimmat Caran d'Ache ja Nupastel -liidut olen koonnut omaan rasiaansa ja keskikovat Rembrandtit omaansa. Loput ovat pehmeitä tai erittäin pehmeitä, ja ne ovat nyt saaneet ikioman laatikkonsa. Näin voin työn eri vaiheissa pitää esillä yhtä laatikkoa kerrallaan.

Caran d'Ache ja Nupastel

Luulisi, että pastelliliiduille löytyisi helposti hyviä laatikoita. Mutta valitettavasti ei! Olen hankkinut aiemmin netistä tilaamalla muutaman puulaatikon. Ne ovat olleet ihan ok, mutta eivät sittenkään oikein hyviä suuremmille liitumäärille.

Rembrand-liiduille löysin Temperasta hyvän laatikon, johon mahtuu 120 puolipitkää liitua. Se laatikko on nyt täynnä! Rembrandtit ovat hyviä yleispastelleja, joille usein saatan tehdä työn alusta loppuun. 

Rembrandt

Useimmiten kuitenkin viimeistelen työn pehmeillä liiduilla. Pehmeille pastelleille tilasin Yhdysvalloista ikioman puulaatikon, johon mahtuu noin 350 puolipitkää liitua. Laatikko on tyyppiä Medium Original ja sen koko on n. 42 x 30 x 7 cm. Valmistaja on Heilman Designs. Se lienee paras saatavilla oleva laatikko. Antakaa vinkkiä, jos tiedätte paremman. Laatikko on käsin tehty ja se on vankkaa rakennetta. Eikä se ole halpa, mutta uskon sen palvelevan minua loppuelämäni. Hintaa rahti, alv ja tulli mukaan lukien tuli yli 400 €. Vähän kirpaisi, mutta nyt minulla on vihdoin pehmeät pastellit järjestettynä omasta mielestäni loogisesti sävyjen ja valöörien mukaan.

Heilman Pastel Box liituineen

Blue Earth -pastellit pidän edelleen omissa rasioissaan, koska niiden idea perustuu lähellä toisiaan olevien sävyjen kokoamiseen samaan settiin. Näistä kirjoitin aiemmin.

Heilman-laatikon voi kiinnittää tavalliseen kameran jalustaan standardin mukaisella ruuvikierteellä. Siihen saa myös kiinni telineen maalausalustaa varten, joten se soveltuu hyvin ulkona työskentelyyn. Laatikoita on eri kokoisia. Olin jo aikaisemmin hankkinut ihan pienen Heilman-laatikon, johon olen koonnut pienen matkasetin. Taiteilijan kevyestä matkavarustuksesta kirjoitan lähiaikoina erillisen blogin.

Oppia ja inspiraatiota

Kun valitsin pääasialliseksi välineekseni kuivapastellit, jouduin heti alkuun toteamaan, että Suomesta oli kovin vaikeaa löytää sopivia taidekursseja pastellitaiteilijalle. Tärkeimmät muut välineet olivat kyllä vahvasti edustettuina. Vaan ei pastellit. 

Käytännössä opettelin pastellien käytön itsenäisesti lukemalla oppaita ja katselemalla opetusvideoita. Ja tietysti tekemällä paljon pastellimaalauksia. Kohta tulee kaksi vuotta täyteen ensimmäisten pastelliliitujen ostamisesta. Näiden kahden vuoden aikana olen tehnyt noin 200 pastellimaalausta. Vaikka olenkin omasta mielestäni jo oppinut yhtä ja toista, olen silti vielä polun alkupäässä. Tekniikkapuolella pastellien käyttö on jo paljon luontevampaa, mutta ilmaisussa ja oman tyylin hakemisessa kamppailen tuskaisesti.

Tärkeä osa oppimista on todellisten pastellitaiteijoiden töiden tutkiminen ja heidän opetusten seuraaminen. Onneksi netistä löytyy runsaasti opetusvideoita, blogeja ja muita oppaita. Monet näistä ovat ilmaisia, mutta parhaista joutuu maksamaan. Itse olen ostanut e-kirjoja ja maksullisia videoita, joista monet ovat todella hyviä. Ostin itselleni vuodeksi artistsnetwork.tv:n vuoden mittaisen videoiden katseluoikeuden. Maksoi noin 200 USD.

Tässä muutamia pastellitaiteilijoita, joita itse olen seurannut. Mainitut ovat pääosin maisemamaalareita, joka sattuu olemaan myös oma suuntaukseni.

Richard McKinley, pastellien grand old man. Hänellä on muutamia erinomaisia opasvideoita artistsnetwork.tv:ssä sekä kirjoja.

Liz Haywood-Sullivan, videoita ja kirjoja.

Teresa Saia, vahvojen värien maalauksia.

Lyn Asselta, maisemia ja urbaania ympäristöä.

Karen Margulis, pitää aktiivista blogia, jossa on joka päivä uusia vinkkejä.

Marla Baggetta, värikkäitä maisemamaalauksia.

Stan Sperlak, maisemIa ja ihmisiä.

Aina taiteilijat eivät ole pedagogiikan jättiläisiä, mutta jotkut ovat kyllä todella hyviä.

Kaikkien näiden - ja monen muunkin taiteilijan - tyyliä olen yrittänyt jäljitellä vaihtelevalla, mutta yleensä heikohkolla menestyksellä. Mestareiden töitä kyllä kannattaa kopioida ihan harjoitusmielessä. Niistä oppii paljon, ja se antaa myös eväitä oman tyylin löytymiseen.

Kesäinen maantie 26 x 38 cm

Itseäni kiinnostaisi myös abstraktimpia suuntauksia edustavat taiteilijat, mutta kuivapastellien maailmassa näihin on harvemmin törmännyt. Muutoin uusia mielenkiintoisia taiteilijoita tulee jatkuvasti vastaan. Esim. Pinterest on hyvä paikka etsiä näitä. Toki seuraan myös muita, kuin pastellitaiteilijoita, mutta niistä ehkä joskus toisessa blogissa. 

Jos sinulla on vinkkejä seuraamisen arvoisista pastellitaiteilijoista, niin laita vinkkejä kommenttiin.

Märkä pohjamaalaus pastellityölle

Kuivapastellit ovat nimensä mukaisesti kuivia, mutta niiden kanssa voi kuitenkin käyttää märkätekniikkaa pohjamaalauksen tekemisessä. Monet pastellitaiteilijat tekevät ensin pohjan vesiväreillä ja rakentavat sen päälle pastelleilla. Alkuperäinen vesiväri jää yleensä osin näkyviin, vaikka sitä onkin joskus vaikea erottaa pastellista. Molemmissa käytetään samoja pigmenttejä, sideaine vain on eri. Tätä kannatta kokeilla, tuloksena voi olla hyvin kauniita, tai ainakin mielenkiintoisia, kuvioita.

Jos tekee pohjamaalauksen vesiväreillä, täytyy paperin olla vettä kestävää. Jos pääosaa työssä näyttelee vesivärimaalaus, voi hyvin käyttää tukevaa akvarellipaperia (vähintään 300 g). Tällaiset paperit ottavat vastaan pastelliväriä melko vähän, joten varsinaiseen kerrostamiseen ne eivät ole omiaan. Vesivärityön viimeistely pastelleilla kyllä sujuu hyvin akvarellipaperille.

Varsinaisista pastellipapereista märkää sietävät ainakin Pastelmat ja Canson Mi-Teintes Touch (siis ei se tavallinen Mi-Teintes). Nämä ovat varsin tukevia papereita, jotka eivät paljon kupruile. Kun tekee märän pohjamaalauksen, jää paperiin vielä runsaasti nystyrää ottamaan vastaa useita pastellikerroksia. Muitakin soveltuvia papereita on, mutta minulla ei ole vielä niistä omakohtaista kokemusta. 

Märän pohjamaalauksen voi tehdä myös pastelleilla ja levittää väri märällä pensselillä. Tässä on esimerkki pienestä 18 x 24 cm työstä, jonka tein varsin nopeasti Pastelmat-paperille. Työ perustui kesällä ottamaani valokuvaan Vantaanjoesta Haltialan kohdalla, missä joki kiertää pienen saaren jakaantuen kahdeksi puroksi.

Aluksi tein keskikovilla Rembrandt-liiduilla karkean kuvan. Tässä vaiheessa ei tarvitse olla erityisen huolellinen, koska myöhemmässä vaiheessa voi aina korjata "virheitä", jotka itse asiassa voivat osoittautua mukaviksi elementeiksi lopullisessa työssä.

Tämän jälkeen otin karkean öljyväripensselin, jolla vettä käyttäen levitin värin paperin pinnassa välillä pensseliä huuhtoen. Veden ohella voi käyttää väritöntä alkoholia tai tärpättiä, joilla kuviot leviävät hieman eri tavalla. Pastelmat-paperin kanssa ei kannata käyttää kovin paljoa vettä, koska tällöin kuvio saattavat levitä täysin hallitsemattomasti ja muodostaa lammikoita. Pastelmat ei juurikaan valuta väriä, vaikka paperi olisikin pystymmässä. Canson Mi-Teintes Touch sen sijaan levittää värin aivan eri lailla. Kannatta itse kokeilla ennakkoluulottomasti.

Kun paperi on kunnolla kuivunut, voi alkaa varsinaisen pastellimaalauksen. Kun malttaa tehdä sen pikkuhiljaa väriä lisäten, voi hyödyntää pohjamaalauksen väripintoja ja kuvioita. Lopputulos tässä tapauksessa on selkeästi pastellityö, vaikka vesivärimaalaus hieman näkyykin paikoin läpi.

Sanotaan, että pastellin ja vesivärin liitto on match made in heaven. Oletko itse kokeillut tätä? Jos sinulla on kokemuksia, olisi mukava kuulla niistä.

Pastellimaalausta kerrostamalla

Takanani on pitkä tauko maalaamisesta. Olen ollut matkoilla ja tehnyt viimeisten kahden kuukauden aikana vain pari työtä ja jokusen luonnoksen. Matkalla ollessani en oikein pysty keskittymään maalaamiseen. Pidän tosin aina mukana luonnoskirjan ja matkasetin vesivärejä. Tuotoksia vaan ei oikein synny. Samasta syystä en ole myöskään päivittänyt blogiani pitkään aikaan.

Nyt kun olen taas kotimaassa, pitää saada maalausrytmi käyntiin. Alkuverryttelynä tein pienen pastellityön, joka perustui Thaimaan Koh Lantalla ottamaani auringonlaskukuvaan. Sadepilvet olivat nopeasti vyörymässä kohti meren ulappaa, mutta aurinko paistoi vielä pilvien alta.

Paperiksi valitsin kokoa 19 x 29 cm olevan Sennelierin Pastel Cardin hiekanvärisellä pinnoituksella. Aluksi vedin horisonttiviivan noin 1/3 paperin ylälaidasta, sitten maalasin perusvalöörit kovahkolla Rembrandit violetilla liidulla. 

Pohjamaalauksesta tuli siis yksivärinen, minkä tarkoituksena on varmistaa koko maalauksen väriharmonia. Pohjamaalauksessa käytin hyvin kevyitä vetoja tarkoituksena pikkuhiljaa rakentaa maalaus ja samalla varoa täyttämästä paperin nystyröitä liian aikaisin. Kohvahkojen liiitujen käytössä on se hyvä puoli, että sen päälle voi lisätä uusia kerroksia.

Yksivärisen pohjamaalauksen jälkeen aloin lisätä varovasti violetin eri sävyjä sekä lämpimämpiä keltaisen ja oranssin värejä. Tässä vaiheessa valöörit olivat pääosin keskisävyjä.

Kun maalauksen perusrakenne oli valmis ja päävärit paikoillaan, aloin lisätä vaaleampaa sävyjä auringon heijastuksiin sekä vaahtopäihin sekä syvempiä tummia sävyjä. Tähän asti olin käyttänyt pelkästään Rembrandtin liituja.

Viimeisessä vaiheessa siirryin käyttämään pehmeämpiä Unison ja Terry Ludwig -pastelleja antamaan väreillä hieman enemmän kirkkautta. Ne tarttuivat vielä hyvin Rembrandtien päälle. En juurikaan hieronut värejä pehmeämmiksi pinnoiksi vaan jätin paperin karkeaa tekstuuria näkyviin.

Viimeisenä signeeraus ja loppukuvien otto. Otan aina valmiiksi tekemistäni töistä kuvan arkistooni.

Aikaa koko työhön kului noin kaksi tuntia. Isompaan työhön olisi toki kulunut enemmän aikaa.