maanantai 12. syyskuuta 2016

Pastels Girault - pastelliliituja vuodesta 1780

Girault on maailman vanhimpia pastellien valmistajia. Sen tuotteita ovat käyttäneet monet tunnetut taiteilijat ja ne ovat hyvin suosittuja myös tämän päivän pastellitaiteilijoiden keskuudessa. Monien pastellistien oppi-isä Richard McKinley käyttää paljon Girault'n pastelleja. Hänen töidensä innostamana halusin itse kokeilla näiden pastellien sopivuutta omaan työskentelyyni.

Girault'n liiduista löytyy 526 väriä, joita voi ostaa yksitellen (3,30 €/kpl) tai erikokoisina valmiina lajitelmina. Tilasin suoraan Girault'n verkkokaupasta 50 liidun setin (165 €), jonka liidut on valinnut ranskalainen naistaiteilija Claude Texier. Texierin valitsemia settejä on kolme erilaista, jotka täydentävät toisiaan. 



Kooltaan liidut ovat pitkiä ja kapeita (60 x 8 mm). Niiden pinta on melko kiinteä, hieman samaan tyyliin kuin Rembrandtin liidut. Sormiin ei tartu heti väriä yhtä paljon kuin pinnaltaan huokoisammista liiduista (Sennelier, Unison, Terry Ludwig,...). Pinnan alta Girault on pehmeämpi kuin Rembrandt mutta hieman kovempi kuin edellä mainitut huokoisammat liidut. Kaikkien liitumerkkien kovuus/pehmeys riippuu väristä. Jotkut pigmentit tuntuvat selvästi kovemmilta kuin toiset. 

Girault'n liidut katkeavat helposti, mikä ei ole kovin suuri haitta. Usein katkaisen liidut tarkoituksella; tällöin voi liituja käyttää paremmin isojen pintojen maalaamiseen lappeellaan. Girault'n liidut eivät kuitenkaan ole näin käytettynä parhaimmillaan, sillä kapea muoto johtaa nopeasti liidun ohenemiseen. Isoihin pintoihin käytän paksumpia Rembrandtin tai Terry Ludwigin liituja. Rembrandtit eivät nekään ole kovin paksuja, mutta melko kovia ja siksi soveltuvat katkaistuina isompien pintojen maalaamiseen.

Parhaimmillaan Girault on hitaasti ja melko yksityiskohtaisesti rakennettavissa maalauksissa. Kapea muoto ja pinnan kiinteys mahdollistavat tarkemman työskentelyn. Värejä on helppo kerrostaa, koska liitu on sisältä riittävän pehmeä.


Tässä esimerkki eri tekniikoiden yhdistämisestä. Pohjamaalauksen tein Rembrandteilla, jonka sitten levitin karkealla öljyväripensselillä ja isopropyylialkoholilla. Pohjan maalaamisessa voi olla melko suurpiirteinen, koska se jää osin uusien kerrosten peittoon. 


Kun pohja oli kuivunut, lähdin pikkuhiljaa rakentamaan maalausta kerroksittain pääosin Girault'n liiduilla. 


Pohjamaalaus saa pilkistää kerrosten alta ja väleistä. Parhaimmillaan tällaisesta yhdistelmästä voi syntyä hienoja eteerisiä töitä ja/tai kauniita tekstuureja. Viimeiset sävyjen tasaukset ja aksentit tähän työhön taputtelin pehmeiden Terry Ludwig -liitujen terävillä särmillä.


Kokeilun myötä olen alkanut pitää yhä enemmän Girault'n pastelleista. Saatanpa hyvinkin täydentää valikoimaani tilaamalla vielä kaksi Claude Texierin valikoimaa. Pastelliliituja ei ole koskaan liikaa.