Miksi olen valon jäljillä?

"Taiteilija työnä ei ole kuvata todellisuutta tai käyttää realistisia värejä, vaan luoda väriyhdistelmillä aisteja miellyttävä valon ja tilan maailma". Jotain tämän tapaista sanoi J.M.W. Turner. Näin ajattelen ja tunnen itsekin.

Kun ryhdyin harrastamaan kaksi vuotta sitten taidemaalausta, seurasin sisäistä luomisen tarvetta, joka lienee ollut siellä koko elämäni, mutta välillä aika taka-alalla. Tavoitteenani ei ole tulla suureksi taiteilijaksi. En ole siihen tarpeeksi lahjakas ja sitäpaitsi 40 vuotta myöhässä. Silti taiteen tekemisestä voi nauttia, kunhan samalla sietää polulla väistämättä kohtaamiaan epäonnistumisia. 

Epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Ilman niitä ei ole myöskään nautintoa kehittymisestä ja onnistumisista. Saavutukset edellyttävä aina työtä, paljon työtä. Minun iässäni ei ole enää aikaa hukattavaksi. Jos aikoo vielä jotain oppia, on oltava vielä ahkerampi kuin nuorena. Epäonnistumisista oppii usein enemmän kuin onnistumisista. Siksi pyrinkin noudattamaan fail fast -periaatetta. Siis paljon töitä nopeasti. Mitä nopeammin epäonnistuu, sitä nopeammin oppii myös hyvät työskentelytavat ja taidot. En tietenkään pyri tarkoituksella huonoihin töihin, mutta otan ne oppina vastaan.

Taidetta tehdään jäsentämällä kaksiulotteista pintaa abstrakteilla kuvioilla, viivoilla, väreillä ja tekstuureilla. Valo tai valon illuusio on kaikissa maalauksissa kuvan sielu. Siksi olen aina valon jäljillä. Kuvan aihe voi olla jotain todellista, mutta maalaus on maalaus, joka luo oman taianomaisen maailmansa. En koskaan pyri jäljentämään todellisuutta sellaisenaan, se on vain lähtökohta taiteen tekemiselle. Vaikka otankin mallia todellisuudesta, alkaa työ pian elää omaa elämäänsä ja kehittyy usein ennalta aavistamattomiin suuntiin. Ja se juuri on minulle taiteen tekemisen suuria nautintoja.

Näiden ylevien sanojen jälkeen pitää heti tunnustaa, että olen usein todella turhautunut omiin töihini. En pysty tekemään sitä, mitä toivoisin. Uskon kuitenkin pystyväni kehittymään nykytasostani, kunhan olen riittävän ahkera ja saan opastusta. Kun sitten huomaan edistyneeni ja saan onnistumisen kokemuksia, lämmittää se sielua taas hyvän aikaa. Ja jos minä pystyn, niin varmasti myös sinä, hyvä lukijani.

Minulle on moneen kertaan opetettu, että riittävät toistot ovat kehittymisen ehto. Uskon sen! Pyrkimyksenäni on tehdä jotain joka päivä, edes pieni piirros tai 10 minuutin maalaus. Ihan joka päivä se ei minulta onnistu, mutta ehkä nykytahdilla viitenä päivänä viikossa. Kova pää ja epävakaat kädet tarvitsevat jatkuvaa harjoitusta! Ja kaiken lisäksi se on todella mukavaa tekemistä.

Tähän loppuun yksi vanha pastellityöni kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen.

Vanhankaupunginlahti talvella
Pastelli Sennelierin Pastel Card -paperille
24 x 32 cm

Pastellipaperin valinnasta

Edellisessä kirjoituksessani kerroin käyttämistäni pastelliliiduista. Toinen yhtä merkittävä tekijä pastellimaalauksessa on maalauspohja, siis yleisimmin pastellipaperi. Luultavasti paperit jakavat käyttäjien mielipiteet vähintään yhtä paljon kuin pastelliliidut. 

Olen kokeillut monia eri papereita. Pikkuhiljaa minulle on alkanut muodostua käsitys suosikkipapereistani, joita tosin on vielä aika monta. Luulenpa tulevina vuosina käyttämäni paperit rajoittuvat muutamaan vaihtoehtoon. Aina kannattaa silti jättää ovi raolleen uusille tuotteille.

Pastellipaperit on yleensä sävytetty muuhun väriin kuin valkoiseen. Värilliset paperit sopivat hyvin pastelleille. Paperin väri voi olla lämmin tai kylmä, joka samalla antaa tietyn tunnelman maalaukselle. Usein pastellitöissä paperin pohjaväri hieman pilkistelee maalauksen alla luoden samalla kaunista väriharmoniaa koko työlle. Pastelleilla harvemmin peitetään ihan koko paperi, jolloin valkoinen pohja paistaisi ikävällä tavalla.

Paperilaatuja

Ingrespaperi on perinteinen pastellipaperi. Pastelliväri tarttuu tähän paperiin melko heikosti, jolloin maalauksista tulee hailakoita ja paperista irtoaa paljon pastellipölyä. Ingrespaperi ei kestä kovaa hankaamista, joten värien sekoittaminen paperilla on vaikeampaa. Värien kerrostaminen on haastavaa. Olen yrittänyt totutella tähän paperilaatuun huonolla menestyksellä. Nykyisin käytän sitä vain nopeisiin luonnoksiin.

Canson Mi-Teintes lienee yksi suosituimmista pastellipapereista. Caran d'Achen pastellipaperi on tätä samaa paperia eri paketissa. Tällä paperilla on kaksi erilaista puolta. Etupuolella on vähän vohvelia muistuttava kennokuviointi, jota on vähän työlästä saada pastelleilla peitettyä ilman huolellista värin hieromista. Toiset pitävät tästä kuviosta. Itse en erityisemmin pidä, mutta sehän on tietysti makukysymys. Paperin toinen puoli on sileämpi, siis enemmän minun makuuni. Olen havainnut monien pastellitaiteilijoiden käyttävän nimenomaan sileämpää puolta. Tämä paperi ei ota sovinnolla vastaan montaa värikerrosta.

Canson Mi-Teintes Touch on paksuhko päällystetty paperi, jota on saatavissa eri kokoisina arkkeina useissa väreissä. Pinta on nahkea ja siinä on vahvat nystyrät. Tämä paperi kestää myös märkää (esim. pohjamaalaus vesiväreillä) ja ottaa vastaan monta värikerrosta oikein käytettynä. Yksi suosikkipapereistani!

Samettipaperi (velour) on pinnaltaan nukkamainen. Siihen ei tahdo saada tehtyä tarkkoja viivoja ja rajoja. Paperin pinnalla värit eivät tahdo sekoittua. Töistä tulee todellakin samettisen pehmeitä ja värit jäävät himmeiksi, kun suuri osa väripigmentistä putoaa pois paperista, jos ei kiinnitä työtä huolella fiksatiivilla. Itse en ole innostunut tästä paperista, vaikka se aluksi tuntuikin miellyttävältä.

Sennelier Pastel Card on hiekkapaperimainen karkea ja tanakka kartonki. Siihen voi kerrostaa monta värikerrosta ja se kestää hyvin hankaamista. Sen sijaan kosteutta se ei siedä lainkaan. Itse olen pilannut pari työtä, kun sade on ulkona päässyt yllättämään. Olen käyttänyt melko paljon näitä papereita.

Clairefontaine Pastelmat on mielenkiintoinen paperi. Pinta on samettimainen, mutta sillä pystyy työskentelemään tarkemmin kuin samettipaperilla. Sietää märkää ja ottaa vastaan monta värikerrosta karistamatta juuri lainkaan väripölyä. Olen käyttänyt tätä paperia useimmiten silloin, kun olen tehnyt akvarelleilla pohjamaalauksen. Väri leviää märällä pinnalla nopeasti ja sekoittuu viereisiin väreihin, jolloin pohjamaaluksesta tulee helposti unenomainen. Tätä paperia ostin alunperin Ranskan matkallani ja sittemmin olen tilannut sitä Amazonista, kun en ole Suomesta löytänyt.

Uluru (Ayers Rock)
Tehty 2014/06
Canson Mi-Teintes -paperi
24 x 32 cm

Yleisesti maailmalla tunnetut pastellitaiteilijat käyttävät pääosin hiekkapaperimaisia (sanded paper) maalauspohjia. Suomessa myytävistä tämän kaltaisia on Sennelierin Pastel Card ja Cansonin Mi-Teintes Touch. Jos joku tuo maahan muita merkkejä, kuten Uart tai Ampersand, antakaa minulle vinkki. Haluaisin joskus näitä kokeilla.

Nyttemmin olen alkanut käyttää myös akryylilla pohjustettuja itse tehtyjä maalauspohjia. Näistä kirjoitan lisää myöhemmin.

Pastellipaperin ja -liitujen valinta on mitä suuremmassa määrin omii mieltymyksiin ja käytettyyn maalaustekniikkaan liittyvä kysymys. Suosittelen kokeilemaan eri yhdistelmiä ja etsimään omat suosikkisi.


Lisäys 31.3.2016: Katso myös arvioni Uart 500 -paperista täältä.

Miten valitset pastelliliidut?

Pastellit ovat mielestäni lumoava väline taiteen tekoon. Niillä voi maalata välittömästi ilman värien sekoittamista. Pastelliliidut ovat jo itsessään upean näköisiä kaikissa väreissään. Usein puhutaan pastellisävyistä, joilla tarkoitetaan herkkiä ja hentoja värejä. Näitäkin pastelleista löytyy, mutta myös vahvoja kirkkaita värejä sekä neutraaleja sävyjä.

Tässä blogissa käsittelen kuivapastelleja. Näistä käytetään englanninkielistä termiä soft pastel. Se on ehkä hieman harhaanjohtavaa, koska kuivapastellit voivat olla myös melko kovia. Täysin eri asia on öljypastellit, joista en nyt puhu mitään. Kuivapastellit ovat nimensä mukaisesti kuivia ja enemmän tai vähemmän pölyäviä.

Joskus puhutaan pastelleilla piirtämisestä. Voihan niillä toki piirtääkin, mutta kyllä pastelleilla tehdään maalauksia vaikka ei pensseliä käytetäkään. Puhun siis jatkossa pastelleilla maalaamisesta.

Kovia ja pehmeitä liituja

Kuivapastelleja on saatavissa useilta tunnetuilta valmistajilta. Suurimmat erot eri merkkien välillä ovat liitujen kovuudessa, muodossa ja koossa sekä valikoiman laajuudessa. Taiteilijalaatuisissa liiduissa on runsaasti väripigmenttejä, niistä siis lähtee vahva jälki. Ensimmäinen asia, jonka väreistä ja muistakin materiaaleista opin, on käyttää aina taiteilijalaatuisia tuotteita. Vaikka ne ovatkin kalliimpia, ne antavat paremman pohjan hyvälle harrastukselle. Heikkolaatuista tuotteet vain turhauttavat ja lannistavat alkavaa taiteilijaa. Hyvälaatuiset värit ovat myös paremmin valoakestäviä (lightfast).

Eri pastellimerkit eroavat huomattavasti toisistaan. Selkeimmin ero näkyy liitujen kovuudessa. Liitumerkkejä löytyy erittäin kovista erittäin pehmeisiin. Omassa mielessäni olen lajitellut pastellit kovuutensa puolesta viiteen luokkaan. Tämä on siis oma tuntumani, ei mikään tieteellinen jako.

Minkälainen kovuus sitten on sopiva? Eri tilanteissa tarvitaan eri kovuusasteisia liituja. Kuulostaa ehkä hankalalta. Eikö yhdellä liituvalikoimalla pärjääkään? Kyllä yhdelläkin sarjalla pääsee hyvin alkuun, mutta ajan mittaan huomaa erilaisten liitujen soveltuvan paremmin eri työskentelytapoihin ja -vaiheisiin.

Kovemmilla liiduilla pystyy tarkempaan työskentelyyn, mutta isompien pintojen värittäminen on työläämpää. Näitä käytetään usein maalauksen alkuvaiheessa, koska ne eivät tuki niin helposti paperin nystyröitä (engl. tooth). Tämä mahdollistaa uusien värikerroksen lisäämisen edellisten päälle. Kovia pastelleja voi käyttää myös työn loppuvaiheessa tarkempien yksityiskohtien lisäämiseen.

Pehmeämmät liidut sopivat paremmin impressionistisempaan maalaustapaan ja niillä on helpompi työstää isompia kuvioita. Pehmeät pastellit tarttuvat helpommin alustaan, jossa on jo yksi tai useampia värikerroksia. Usein näitä pehmeitä liituja käytetään maalauksen loppuvaiheessa, jossa työ viimeistellään harkituilla upeilla väreillä.

Jos työ tehdään maalaamalla värejä vieri viereen eikä kerrosteta niitä päällekkäin, voi koko maalauksen tehdä pelkästään samoilla pastelleilla. Jos sen sijaan kerrostetaan värejä, onnistuu se parhaiten aloittamalla kovilla ja siirtymällä kerrosten myötä pehmeämpiin liituihin. Siis pehmeää kovan päälle vastaa öljyvärimaalauksessa rasvaista laihalle -sääntöä.

Pastellien valinta 

Olen itse kokeillut lukuisia pastellimerkkejä. Tällä hetkellä käytän seuraavia liituja.

Caran d'Ache

Tästä kaikki kohdallani alkoi! Sveitsiläisiä Caran d'Ache -pastelleja on 84 väriä. Samat värit ovat saatavilla sekä pastelliliituina että -kyninä. Tämä on hyvä asia, koska se mahdollistaa myös tarkan työstentelyn maalauksen eri vaiheissa. Liidut ovat kovimpia käyttämistäni, vaikka valmistaja kuvaileekin niitä pehmeämmiksi. Jotkut omista liiduistani ovat niin kovia, että niillä voi maalata vain karkealle alustalle, osa on vähän pehmeämpiä. Liidut ovat kapeita ja kulmikkaita, ne tuottavat vähänlaisesti pölyä. Näitä pastelleja myy Suomessa ainakin Tempera.

Prismacolor Nupastel

Amerikkalainen Nupastel on muodoltaan Caran d'Achen kaltainen kovahko pastelli. Se on kuitenkin selvästi tätä pehmeämpi ja helpommin sekoittuva. Saatavilla 96 väriä. En ole löytänyt näitä Suomesta. Omat värini olen tilannut netin kautta amazon.co.uk. Nupastel näyttäisi olevan maailmalla varsin suosittu pastellitaiteilijoiden keskuudessa erityisesti työn alkuvaiheessa. Itse käytän Nupastel-liituja juuri näin, mutta myös yksityiskohtiin maalauksen viimeistelyssä.

Rembrandt 

Hollantilaisen Royal Talensin Rembrandt on keskikova pastelli, 218 väriä. Hyvä yleisliitu! Minun liitujeni työhevonen, jota käytän yleensä työn alku- tai keskivaiheilla. Liidut ovat pyöreitä ja niitä saa myös puolipitkinä. Perusvalikoiman (n. 120 liitua) olen ostanut puolipitkinä ja täydennän valikoimaa tarvittaessa yksittäin myytävillä täyspitkillä liiduilla, joita saa Temperan myymälästä. Maalaan mieluummin puolipitkillä liiduilla, joten katkaisen täysipitkät ennen käyttöönottoa.

Unison

Englantilainen Unison on Rembrandtia pehmeämpi pienen sikarin muotoinen liitu. Maalaustuntuma on pehmeä, suorastaan rasvainen, voimainen (buttery). Unisonilla täyttää helposti paperin nystyrät, joten sitä ei ole helppo kerrostaa. Värejä löytyy 420. Jotkut suomalaiset nettikaupat (ainakin www.taidetarvike.fi) myyvät joitakin Unisonin lajitelmia. Itse hankin 72 liidun maisemavalikoiman Englannista Jackson's Art Supply -verkkokaupasta.

Sennelier 

Sennelier on perinteinen ranskalainen pastelli, josta löytyy 525 väriä. Liidut ovat pehmeitä ja pölyäviä pyöreitä pötkylöitä, joita myös saa puolikoossa. Liitujen kovuusaste vaihtelee eri väreissä. Jotkut ovat yllättäen aika kovia, mutta helposti murenevia. Joskus tuntuu kuin raapisi paperia kanelikorpulla. Suosittelen alkuun hyvää valikoimaa puolipitkiä liituja. Pitkät katkaisen puoliksi. Näitä liituja käytän itse yleensä maalauksen loppuvaiheessa. Suomessa Sennelieriä myy Tempera.

Terry Ludwig

Terry Ludwig on taiteilijoiden suosima hyvin pehmeä ja pölyävä pastelliliitu Yhdysvalloista on aika kallis, mutta laadukas. Ne ovat muutaman senttimetrin mittaisia kulmikkaita liituja, 550 väriä. Sopii hyvin minun käteeni ja muotonsa puolesta sopii erilaisiin maalaustapoihin. Yleensä käytän näitä liituja maalauksen loppuvaiheessa antamaan viimeisen silauksen. Ei myydä tietääkseni Suomessa. Omat settini olen tilannut Jacksons Art Supply -verkkokaupasta Englannista.

Muut valmistajat

Mainittujen lisäksi minulla on jonkin verran erittäin pehmeitä saksalaisia Schmincken liituja, jotka ovat kokolailla Sennelierin kaltaisia. Olen myös tilannut pari settiä Blue Earth -pastelleja, joita jo kovasti odottelen.

Maailmalta löytyy myös monia muita laadukkaita pastelleja sekä liituina että kynien muodossa. Monet myyvät myös pieniä kokeiluvalikoimia, joilla voi melko edullisesti kokeilla eri merkkejä ja löytää omaan työskentelyyn parhaiten soveltuvat pastellit.

Paljonko liituja tarvitaan?

Eri taiteilijoilla on erilaiset työskentelytavat ja erilaiset värimaalmat. Siksi on vaikea antaa tarkkoja ohjeita tarvittavien liitujen lukumäärästä. Omasta mielestäni liituja ei ole koskaan (tai ainakaan vielä) liikaa. Arvioin hankkineeni tähän mennessä noin 700 liitua yllä mainittuja pastelleja. Vähemmälläkin toki pärjäisin, mutta olen vähän yllytyshullu ja kokeilunhaluinen.

Jos eri värejä on liian vähän, tulee helposti tilanne, jossa ei löydä haluamaansa sävyä. Pastelleja voi jossain määrin sekoittaa ja saada siten toivotun vaikutelman. Se ei kuitenkaan ole yhtä helppoa kuin esim. akvarelleilla tai öljyväreillä. Jos jotain rohkenen ohjeeksi antaa, sanoisin että alkuvaiheessa liituja tulisi olla 50-100 kpl samaa laatua. Jos tänä päivänä alkaisin alusta, voisin hankkia ensiksi vaikkapa Rembrandtin liidut.

Laadukkaat liidut maksavat tyypillisesti 2-4 € kappaleelta. Puolikokoja saa edullisemmin.

Käytettävä maalauspohja (yleensä paperi) on myös tärkeä tekijä pastellien valinnassa. Ja se onkin jo kokonaan oma tarinansa, joka tuo uuden ulottuvuuden pastellitaiteilijan maailmaan. Mutta siihen aiheeseen palaan myöhemmin.

Salaisuuksia, 18 x 24 cm
Pastellityö 2 kk:n harjoittelun jälkeen

Onko sinulla omia kokemuksia pastelleista? Jos haluat jakaa niitä, niin kommentoi tätä kirjoitusta.

Antoisia maalaushetkiä pastellien seurassa!

PS. Lue myös arvio Blue Earth ja Girault-pastelleista (lisätty 13.9.2016)

Kuvataiteiden harrastajan odysseia

Kun noin kaksi vuotta sitten ryhdyin harrastamaan taidemaalausta, lähdin liikkeelle käytännöllisesti katsoen täysin alkeista. Teini-iässä olin jonkin verran maalannut öljyväreillä, mutta sen jälkeen piirtäminen ja maalaaminen oli jäänyt liki neljäksi vuosikymmeneksi. Koko ajan olen silti ollut kiinnostunut kuvataiteista. Visuaalisilla asioilla on aina ollut minulle suuri merkitys. 

Olen myös harrastanut valokuvausta koko elämäni, ja viimeisten vuosien aikana varsin intensiivisestikin. Jonkin verran myyn valokuviani kansainvälisten kuvapankkien kautta. Ei sieltä tulevilla rahoilla ole minulle juurikaan taloudellista merkitystä, mutta mieltä lämmittää, kun joku on kuvistani valmis jotain maksamaan.

Kun pari vuotta sitten jäin työttömäksi ja sen myötä pois aktiivisesta työelämästä eläkettä odottelemaan, heräsi innostukseni taidemaalaukseen. Aluksi ostin pienen setin vesivärejä ja osallistuin työväenopiston kuvataidekurssille. Keväällä 2014 päädyin sattumalta Temperan myymälässä tutkimaan Caran d'Achen pastelliliituja. Jokin niissä innosti minua välittömästi. Ostin valmiin 40 värin maisemalajitelman, joka sisälsi pastelliliidut ja pastellikynät samoissa väreissä. Tästä alkoi seikkailuni kuivapastellien ihmeellisessä maailmassa, johon olen sittemmin sukeltanut paljon syvemmälle kuin osasin silloin aavistaakaan. 

En löytänyt juurikaan suomenkielisiä ohjeita pastellimaalauksesta, välineistä ja tarvikkeista. Myöskään pastellimaalauksen opetusta ei juuri tarjota. Ehkä pastelleja pidetään taidepiireissä vähempiarvoisena välineenä. Onneksi netistä löytyy englanninkielistä ohjeistusta ja opetusmateriaalia runsaasti, kunhan vaan jaksaa käyttää riittävästi aikaa.

Tässä blogissa kerron omia kokemuksiani aloittelijan matkasta taiteen maailmaan. Erityisesti kerron pastellimaalauksesta, jos vaikka kokemuksistani ja kokeiluistani olisi jotain hyötyä muille vasta-alkajille ja pastelleista kiinnostuneille. Käsittelen myös hieman vesivärejä, akryyleja sekä öljyvärejä.

Saadaksenne oikean kuvan osaamistasostani julkistan tässä ihan ensimmäisen pastellityöni puolentoista vuoden takaa Caran d'Ache -liiduilla Canson Mi-Teintes-paperille. Aiheena on thaimaalainen lyhty.

Toivon mahdollisilta lukijoiltani kommentteja ja palautetta teksteihini. Esittämäni asiat ovat vain omia näkemyksiäni, eikä niitä pidäkään ottaa totuuksina.

Seuraavassa blogi-kirjoituksessani käsittelen pastellien valintaa.