Pastellimaalausta Kroatiassa, hyvän maalauksen salaisuus

Edellisessä kirjoituksessani lupasin paljastaa hyvän maalauksen salaisuuden. 

Tässä se nyt tulee: Ei ole mitään salaisuutta. Nämä asiat ovat olleet tiedossa jo satoja vuosia!

Sen sijaan on paljon hyviä ohjeita, jotka auttavat tuottamaan parempia maalauksia. Jotta lukijalle ei jäisi samanlaista pettymyksen tunnetta kuin iltapäivälehtien lööppien takana olevia juttuja lukiessaan, kerron teille jotain konkreettista eli hyvän maalauksen kaavan:

D + V + C = P(100)

Tässä kaavassa

D = Design, suunnittelu

V = Value, valööri

C = Color, väri

P(100) = sataprosenttinen suoritus, siis hyvä maalaus

Tämän kaavan voi sanoa olleen punainen lanka siinä opetuksessa, jonka saimme Karen Margulisilta pastellityöpajassa Kroatiassa. Vaikka tämä opetettiin pastellikurssilla, pätee se yhtä lailla muihinkin välineisiin. Avataanpa vähän tätä asiaa.

Design, suunnittelu

Hyvä maalaus ei synny sattumalta, sen takana on suunnitelma. Suunnitelma näkyy maalauksen sommitteluna, suurimpien massojen muotona ja sijoitteluna, maalauksen perusrakenteena. On tiettävästi taiteilijoita, jotka tekevät teoksensa intuitiivisesti sisimmästään kumpuavasta tajunnanvirrasta, mutta näitä on hyvin, hyvin vähän. Suuret mestarit ovat kautta aikain suunnitelleet etukäteen tekemänsä työt.

Jos teoksen perusrakenne on huono, ei sitä pelasta mikään. Maalausten sommittelusta on kirjoitettu lukuisia kirjoja - ja syystä. 

Value, valööri 

Valöörilla tarkoitetaan tummuus- ja vaaleusastetta. Valööri on maalauksessa tärkeämpi kuin väri. Erityisesti maisemamaalauksessa väri voi olla "väärä", mutta jos valööri on oikein, voi tuloksena olla hieno maalaus. Usein käytetään tarkoituksella värejä, joita ei luonnossa ole, jos ei eritysesti haluta tehdä täysin naturalistisia töitä (jotka ovat omasta mielestäni usein aika tylsiä). Jos taas valööri on väärä, näyttää maalaus omituiselta, vaikka värit olisivatkin luonnonmukaisia.

Hyvä tapa testata valöörien toimivuus on ottaa teoksesta kuva ja muuntaa se mustavalkeaan muotoon. Hyvä maalaus näyttää hyvältä mustavalkeanankin. Taiteilijoiden ikiaikainen kikka on siristää silmiä, jolloin pienet yksityiskohdat katoavat ja värinäkö heikkenee. Tällöin valöörit tulevat paremmin esiin.

Richard McKinley on sanonut osuvasti: Value does the work, color gets the glory.

Color, väri

Väri on se asia, johon katsoja usein ensimmäiseksi kiinnittää huomiota. Värit eivät kuitenkaan näytä hyvältä, jos niiden valöörit eivät ole oikein. Väri on siis onnistuuneessa työssä vähemmän tärkeää, kuin sommittelu ja valöörit. Värit ovat kuin kakun koristelu. Ensin pitää kuitenkin paistaa kakku eli suunnitella rakenne ja valöörit.

Asiat, joita meille Kroatian työpajassa opetettiin avasivat kutakin näistä kolmesta osa-alueesta erikseen ja yhdessä. Nämä asiat toistuvat eri muodoissaan uudestaan ja uudestaan myös käytännön työskenlyyn liittyvissä ohjeissa. Seuraavassa kirjoituksessa kerron muutamia oppimiani käytännön vinkkejä.

Pastellimaalausta Kroatiassa, miksi?

Kerroin edellisessä kirjoituksessani pastellityöpajasta Kroatiassa. Monet ovat kysyneet minulta, miksi lähdin kurssille Kroatiaan.

Lyhyt vastaus: Koska halusin lähteä.

Pitkä vastaus: Olen tätä kirjoittaessa harrastanut aktiivisesti pastellimaalausta noin kaksi ja puoli vuotta. Kun aloitin, yritin etsiä Suomesta pastellimaalauksen kursseja, mutta huonolla menestyksellä. Vaikuttaa siltä, että pastellimaalausta ei Suomessa oikein arvosteta kunnon taiteena - pastelliliiduthan ovat lasten välineitä. Ja kuitenkin suuret mestarit, kuten Edgar Degas, osoittivat pastellien voiman jo toista sataa vuotta sitten. Muissa maissa, varsinkin Yhdysvalloissa pastellitaide on saavuttanut arvostetun aseman. Käytännössä olen opetellut pastellien käytön tekniikan omatoimisesti lukemalla lehtiä ja kirjoja sekä katsomalla netistä opetusvideoita, joita on onneksi runsaasti tarjolla. Kun sitten huomasin Karen Margulisin pitävän työpajan Kroatiassa päätin oitis ilmoittautua.

Oli hieno kokemus saada omakohtaista ohjausta kokeneelta kansainvälistä mainetta saaneelta pastellitaiteilijalta. Luulen nyt paremmin ymmärtävän omat kehityskohteeni, joihin kannattaa juuri tässä vaiheessa paneutua. Tulevina vuosina kehitettävät taidot voivat liittyä ihan muihin asioihin, eihän taiteilija tule koskaan valmiiksi. Mitä enemmän oppii, sen paremmin ymmärtää, miten vähän osaa.

Karenin pitämät maalausdemot olivat hyvin valaisevia. Yleensä aamu aloitettiin nopealla demolla, joka liittyi päivän tekniikkaopetukseen. Myös retkien yhteydessä Karen teki nopeita n. 15-20 minuutin demoja plain air -maalauksesta.

Vaikka jokaisella taiteilijalla onkin oma tapansa rakentaa maalaus, antoi hänen työskentelyn seuraaminen paljon käytännön esimerkkejä toimivista käytännöistä ja suodenkuopista, joita on syytä välttää.

Seuraavassa kirjoituksessa paljastan teille hyvän maalauksen salaisuuden.