Märkä pohjamaalaus pastellityölle

Kuivapastellit ovat nimensä mukaisesti kuivia, mutta niiden kanssa voi kuitenkin käyttää märkätekniikkaa pohjamaalauksen tekemisessä. Monet pastellitaiteilijat tekevät ensin pohjan vesiväreillä ja rakentavat sen päälle pastelleilla. Alkuperäinen vesiväri jää yleensä osin näkyviin, vaikka sitä onkin joskus vaikea erottaa pastellista. Molemmissa käytetään samoja pigmenttejä, sideaine vain on eri. Tätä kannatta kokeilla, tuloksena voi olla hyvin kauniita, tai ainakin mielenkiintoisia, kuvioita.

Jos tekee pohjamaalauksen vesiväreillä, täytyy paperin olla vettä kestävää. Jos pääosaa työssä näyttelee vesivärimaalaus, voi hyvin käyttää tukevaa akvarellipaperia (vähintään 300 g). Tällaiset paperit ottavat vastaan pastelliväriä melko vähän, joten varsinaiseen kerrostamiseen ne eivät ole omiaan. Vesivärityön viimeistely pastelleilla kyllä sujuu hyvin akvarellipaperille.

Varsinaisista pastellipapereista märkää sietävät ainakin Pastelmat ja Canson Mi-Teintes Touch (siis ei se tavallinen Mi-Teintes). Nämä ovat varsin tukevia papereita, jotka eivät paljon kupruile. Kun tekee märän pohjamaalauksen, jää paperiin vielä runsaasti nystyrää ottamaan vastaa useita pastellikerroksia. Muitakin soveltuvia papereita on, mutta minulla ei ole vielä niistä omakohtaista kokemusta. 

Märän pohjamaalauksen voi tehdä myös pastelleilla ja levittää väri märällä pensselillä. Tässä on esimerkki pienestä 18 x 24 cm työstä, jonka tein varsin nopeasti Pastelmat-paperille. Työ perustui kesällä ottamaani valokuvaan Vantaanjoesta Haltialan kohdalla, missä joki kiertää pienen saaren jakaantuen kahdeksi puroksi.

Aluksi tein keskikovilla Rembrandt-liiduilla karkean kuvan. Tässä vaiheessa ei tarvitse olla erityisen huolellinen, koska myöhemmässä vaiheessa voi aina korjata "virheitä", jotka itse asiassa voivat osoittautua mukaviksi elementeiksi lopullisessa työssä.

Tämän jälkeen otin karkean öljyväripensselin, jolla vettä käyttäen levitin värin paperin pinnassa välillä pensseliä huuhtoen. Veden ohella voi käyttää väritöntä alkoholia tai tärpättiä, joilla kuviot leviävät hieman eri tavalla. Pastelmat-paperin kanssa ei kannata käyttää kovin paljoa vettä, koska tällöin kuvio saattavat levitä täysin hallitsemattomasti ja muodostaa lammikoita. Pastelmat ei juurikaan valuta väriä, vaikka paperi olisikin pystymmässä. Canson Mi-Teintes Touch sen sijaan levittää värin aivan eri lailla. Kannatta itse kokeilla ennakkoluulottomasti.

Kun paperi on kunnolla kuivunut, voi alkaa varsinaisen pastellimaalauksen. Kun malttaa tehdä sen pikkuhiljaa väriä lisäten, voi hyödyntää pohjamaalauksen väripintoja ja kuvioita. Lopputulos tässä tapauksessa on selkeästi pastellityö, vaikka vesivärimaalaus hieman näkyykin paikoin läpi.

Sanotaan, että pastellin ja vesivärin liitto on match made in heaven. Oletko itse kokeillut tätä? Jos sinulla on kokemuksia, olisi mukava kuulla niistä.

Pastellipaperin valinnasta

Edellisessä kirjoituksessani kerroin käyttämistäni pastelliliiduista. Toinen yhtä merkittävä tekijä pastellimaalauksessa on maalauspohja, siis yleisimmin pastellipaperi. Luultavasti paperit jakavat käyttäjien mielipiteet vähintään yhtä paljon kuin pastelliliidut. 

Olen kokeillut monia eri papereita. Pikkuhiljaa minulle on alkanut muodostua käsitys suosikkipapereistani, joita tosin on vielä aika monta. Luulenpa tulevina vuosina käyttämäni paperit rajoittuvat muutamaan vaihtoehtoon. Aina kannattaa silti jättää ovi raolleen uusille tuotteille.

Pastellipaperit on yleensä sävytetty muuhun väriin kuin valkoiseen. Värilliset paperit sopivat hyvin pastelleille. Paperin väri voi olla lämmin tai kylmä, joka samalla antaa tietyn tunnelman maalaukselle. Usein pastellitöissä paperin pohjaväri hieman pilkistelee maalauksen alla luoden samalla kaunista väriharmoniaa koko työlle. Pastelleilla harvemmin peitetään ihan koko paperi, jolloin valkoinen pohja paistaisi ikävällä tavalla.

Paperilaatuja

Ingrespaperi on perinteinen pastellipaperi. Pastelliväri tarttuu tähän paperiin melko heikosti, jolloin maalauksista tulee hailakoita ja paperista irtoaa paljon pastellipölyä. Ingrespaperi ei kestä kovaa hankaamista, joten värien sekoittaminen paperilla on vaikeampaa. Värien kerrostaminen on haastavaa. Olen yrittänyt totutella tähän paperilaatuun huonolla menestyksellä. Nykyisin käytän sitä vain nopeisiin luonnoksiin.

Canson Mi-Teintes lienee yksi suosituimmista pastellipapereista. Caran d'Achen pastellipaperi on tätä samaa paperia eri paketissa. Tällä paperilla on kaksi erilaista puolta. Etupuolella on vähän vohvelia muistuttava kennokuviointi, jota on vähän työlästä saada pastelleilla peitettyä ilman huolellista värin hieromista. Toiset pitävät tästä kuviosta. Itse en erityisemmin pidä, mutta sehän on tietysti makukysymys. Paperin toinen puoli on sileämpi, siis enemmän minun makuuni. Olen havainnut monien pastellitaiteilijoiden käyttävän nimenomaan sileämpää puolta. Tämä paperi ei ota sovinnolla vastaan montaa värikerrosta.

Canson Mi-Teintes Touch on paksuhko päällystetty paperi, jota on saatavissa eri kokoisina arkkeina useissa väreissä. Pinta on nahkea ja siinä on vahvat nystyrät. Tämä paperi kestää myös märkää (esim. pohjamaalaus vesiväreillä) ja ottaa vastaan monta värikerrosta oikein käytettynä. Yksi suosikkipapereistani!

Samettipaperi (velour) on pinnaltaan nukkamainen. Siihen ei tahdo saada tehtyä tarkkoja viivoja ja rajoja. Paperin pinnalla värit eivät tahdo sekoittua. Töistä tulee todellakin samettisen pehmeitä ja värit jäävät himmeiksi, kun suuri osa väripigmentistä putoaa pois paperista, jos ei kiinnitä työtä huolella fiksatiivilla. Itse en ole innostunut tästä paperista, vaikka se aluksi tuntuikin miellyttävältä.

Sennelier Pastel Card on hiekkapaperimainen karkea ja tanakka kartonki. Siihen voi kerrostaa monta värikerrosta ja se kestää hyvin hankaamista. Sen sijaan kosteutta se ei siedä lainkaan. Itse olen pilannut pari työtä, kun sade on ulkona päässyt yllättämään. Olen käyttänyt melko paljon näitä papereita.

Clairefontaine Pastelmat on mielenkiintoinen paperi. Pinta on samettimainen, mutta sillä pystyy työskentelemään tarkemmin kuin samettipaperilla. Sietää märkää ja ottaa vastaan monta värikerrosta karistamatta juuri lainkaan väripölyä. Olen käyttänyt tätä paperia useimmiten silloin, kun olen tehnyt akvarelleilla pohjamaalauksen. Väri leviää märällä pinnalla nopeasti ja sekoittuu viereisiin väreihin, jolloin pohjamaaluksesta tulee helposti unenomainen. Tätä paperia ostin alunperin Ranskan matkallani ja sittemmin olen tilannut sitä Amazonista, kun en ole Suomesta löytänyt.

Uluru (Ayers Rock)
Tehty 2014/06
Canson Mi-Teintes -paperi
24 x 32 cm

Yleisesti maailmalla tunnetut pastellitaiteilijat käyttävät pääosin hiekkapaperimaisia (sanded paper) maalauspohjia. Suomessa myytävistä tämän kaltaisia on Sennelierin Pastel Card ja Cansonin Mi-Teintes Touch. Jos joku tuo maahan muita merkkejä, kuten Uart tai Ampersand, antakaa minulle vinkki. Haluaisin joskus näitä kokeilla.

Nyttemmin olen alkanut käyttää myös akryylilla pohjustettuja itse tehtyjä maalauspohjia. Näistä kirjoitan lisää myöhemmin.

Pastellipaperin ja -liitujen valinta on mitä suuremmassa määrin omii mieltymyksiin ja käytettyyn maalaustekniikkaan liittyvä kysymys. Suosittelen kokeilemaan eri yhdistelmiä ja etsimään omat suosikkisi.


Lisäys 31.3.2016: Katso myös arvioni Uart 500 -paperista täältä.