Syksyn värit omatekoisella alustalla

Erilaisten maalausalustojen kokeilu on minulle taiteen tekemisen suola. Vaikka onkin hyvä opetella tietyt välineet kunnolla, saa uusien värien ja alustojen kokeilusta uudenlaisia virikkeitä, kun ei voikaan tehdä juuri niin kuin on aiemmin tottunut tekemään. Yleensä kyllä käytän valmiita papereita, joista olen kirjoittanut aiemmin.

Tänä syksynä on ruska ollut poikkeuksellisen upeaa. Erilaiset keltaisen, oranssin, punaisen, ruskean ja vihreän yhdistelmät ovat jopa läkähdyttävän hienoja. Ja se tietysti on antanut inspiraatiota maalata syksyn värejä. Tässä ottamani referenssikuva Viikintien sillalta Vanhankaupungin kupeessa. Kuvassa näkyy Vantaanjoen putouksen niska ja taustalla suvanto.

Tässä työssä olen lähtenyt ihan alusta liikkeelle ja valmistanut itse alustan pastellimaalaukselle. Kun tähän työhön ryhtyy, kannattaa toki tehdä useita alusta, koska ne syntyvät samalla vaivalla. Alustojen tekemisessä tarvitsin
- kovalevyjä
- gessoa
- akryylimustetta
- kahta erilaista pastel primeria

Alustan valmistelu

Näin se tapahtui:

Aluksi levitin gessoa kovalevyjen sileälle puolelle kahteen kertaan. Välillä odotellaan gesson kuivumista. Gessoa on hyvä käyttää pohjalla, koska se eristää alustasta mahdollisesti erittyvät hapot itse maalauksesta.

Kun gesso on kuivunut, voidaan sen päälle levittää akryylipohjainen pastel primer, joka on nimensä mukaisesti tehty alustamaan pastellipohjat. Pastel primer tuo alustan pintaan hieman karkean pinnan, johon pastellivärit pystyvät tarttumaan. Mitä enemmän huokosia alustassa on, sitä enemmän kerroksia siihen pystyy lisäämään. Tässä työssä käytin Schmincken Pastel Primer -nestettä, joka on väriltään vaalean ruskeaa.

Koska halusin eri värisiä alustoja, värjäsin nesteen ennen sivelyä akryylimusteella. Värjäykseen voi käyttää myös esim. normaalia akryyliväriä. Akryylimuste on hyvin värjäävää, sitä siis tarvitaan vähän.

Tuloksena on aika hurjan näköisiä pohjia, mutta se on tarkoituskin. Päälle maalataan kuitenkin itse maalaus, joka peittää pääosin alustan. Alustan väri voi pilkistää läpi useassakin paikassa. Näin saadaan työlle yhtenäistä väriharmoniaa. Alusta voi olla koko maalauksen yleisvärin mukainen tai vaikka vastaväri, jolloin saadaan erityistä hehkua väreihin.

Kun pohja oli kuivunut, sivelin vielä päälle läpinäkyvää Colourfixin Pastel Primer -nestettä, joka jättää alustan pintaan vahvan tekstuurin. Tämä tekstuuri tulee näkymään lopullisessa työssä ja antaa sille hieman rouhean ulkonäön.

Itse maalaaminen

Varsinaisen maalaamisen aloitin tekemällä violettiin maalauspohjaan pastellikynällä yksinkertaisen viivaluonnoksen ottamani valokuvan pohjalta. Tässä vaiheessa ei kannata tehdä kovin yksityiskohtaista työtä vaan keskittyä enemmän isojen massojen sijaintiin.

Ensimmäisen värikerroksen tein pääasiassa Rembrandtin pastelleilla. Puolikovina liituina ne eivät tuki kokonaan alustan huokosia, mahdollistaen näin päälle uusia kerroksia.

Painoin värit tiukemmin alustaan käyttämällä niin hyväksi todettua putkien eritykseen käytetyn solumuovin palasia (sormiakin voi käyttää). Siis näillä hankasin värit alustaan. Tässä vaiheessa työ näyttää hyvin pehmeältä, kun kaikki rajat ovat liukuvia.

Sitten alkaa varsinainen työstäminen. Tässä vaiheessa käytin hieman pehmeämpiä Girault-pastelleja ja lähdin rakentamaan yksityiskohtia maalaukseen.

Lopuksi lisäsin vielä väriä pehmeillä Terry Ludwig -pastelleilla. Pienimmät yksityiskohdat (kuten taustalla olevan sillan vaijerit) tein Caran d'Achen pastellikynillä. Tässä vaiheessa värikerrokset olivat jo niin paksuja, että enempää ei oikein olisi saanutkaan tarttumaan. Yleensä en käytä lopussa fiksatiivia, koska se hieman tylsistyttää värejä, mutta tämä työ tarvitsi hieman kiinnittämistä.

Tässä lopullinen valmis työ.

Kiitos blogini lukemisesta. Jätä mahdolliset kommenttisi alle.

Hyvää syksyn jatkoa ja nauttikaa väreistä!

Niityn yli puiden siimekseen

Kauniit syyskuun päivät ovat upeaa aikaa! Kesä ei ole vielä luovuttanut otettaan, mutta syksyn värit alkavat jo vallata alaa puissa ja maakasveissa. Jätämme hyvästit lämpimille kesäpäiville ja varustaudumme hieman huokaisten pimeneviin iltoihin, syyssateisiin, räntään, kylmään. Mutta ei ihan vielä! Ensin tietysti ikuistamme nämä hienot hetket maalauksiin.

Aurinkoisina päivinä taivaan ollessa syvän sininen kaikki päävärit eri vivahteineen ovat yhtäaikaa esillä. Kun taiteilija vielä lisää maalaukseen mukaan vähän omiaan, onkin jo väriähky uhkaamassa. Yleensä yksinkertaisella rajoitetulla väripaletilla on helpompi saada aikaa yhtenäinen ja miellyttävä maalaus. Laajalla väripaletillakin voi selviytyä kunnialla, kunhan käyttää värejä järkevästi. Erityisesti taiteessa säännöt on tehty rikottaviksi, mutta ne kuitenkin usein auttavat kohti parempaa lopputulosta. Yksi tärkeimpiä sääntöjä on maalata riittävän isoja alueita, joissa joku väri hallitsee. Jos ripottelee värejä sinne tänne, on seurauksena helposti liian täplikäs, sekava maalaus. Toisaalta väriharmonian kannalta on usein hyvä, että sama väri esiintyy ainakin muutamassa paikassa maalausta.

Erityisesti puita ja muuta kasvillisuutta maalatessa liikaa yksityiskohtia syntyy helposti. Puussa on tuhansia lehtiä, mutta niitä ei todellakaan ole syytä kaikkia erikseen maalata. Maalauksessa puut ovat abstrakteja muotoja ja metsä muodostaa maalauksessa yhtenäisen muodon. Toki niitä yksityiskohtiakin maalataan, pieninä viitteinä.

Hyvän maalauksen perusta on sommittelu, jonka muodostavat isot muodot. Maisemamaalauksessa iso puu on muoto, samoin metsä, järvi, taivas, tie, pelto jne. Isot muodot jäävät näkyviin, kun siristää silmänsä niin, että yksityiskohdat katoavat. Jos maalauksessa on yli neljä isoa muotoa, alkaa sen rakenne heikentyä. Pienempiä muotoja ja yksityiskohtia onkin sitten maalauksen tyylistä riippuen paljon tai vähän.

Tässä esimerkissä valitsin referenssiksi ottamani valokuvan syksyisestä pikkutiestä Uudellamaalla. 

Päätin heti alkuun muuttaa asfalttitien hiekkatieksi. Aluksi ajattelin ottaa mukaan sähköpylväät, mutta jätin ne kuitenkin pois, koska ne olisivat tehneet työstä sekavamman. Koska halusin työhön lämpimän yleissävyn, valitsin paperiksi ruskean Sennelierin Pastel Card -paperin, kokona 30 x 40 cm. Aluksi hahmottelin pastellikynällä isot muodot. Paperin teippauksen oikeaan ylälaitaan laitoin nuolen merkiksi muistuttamaan valon suunnasta.

Suurten värimassojen levittämisen aloitin kovahkoilla Rembrandtin liiduilla ylhäältä alaspäin. Koska pastelleista valuu aina alaspäin väripölyä (maalaus pystyssä telineessä), on työskentely ylhäältä alaspäin luonteva valinta. Aluksi vedin taivaaseen perussinisen, sitten ryhdyin työstämään puiden lehvästöä. Tässä vaiheessa isojen massojen muodot eivät ole kovin tarkkoja - niitä ehtii työstää maalauksen edetessä. 

Mutta mitä ihmeen väriä tässä kuvassa näkyy? Puiden keskelle on maalattu violettia! Esiintyykö luonnossa todellakin tällaista väriä? No ei esiinny, mutta tämähän ei olekaan oikea metsä, vaan maalaus, joka ei yritäkään olla luonnonmukainen dokumentti. Violetti, tumma purppura ja sinisen sävyt toimivat hyvin vastaväreinä ja mausteena nk. oikeille luonnonmukaisille väreille. Pastelleilla maalatessa kannattaa edetä tummasta vaaleaan. Siksi ensiksi maalataan puiden varjokohdat ja niiden päälle valoisampi lehvästö. Varjokohdissa voi käyttää useaa eri väriä, kunhan ne ovat valööriltaan samanarvoisia, siis yhtä tummia. Usean värin käyttö tekee varjoista eloisampia. Tässä työssä olen valinnut valon puolelle jääviin varjoihin lämpimämmät ja varjotummiin kylmemmät sävyt.

Lehvästön rakensin tumman päälle lisäämällä ensin tummempia vihreitä, ruskeita ja punaisen sävyjä, ja siitä sitten pikkuhiljaa kohti vaaleimpia sävyjä valoisissa kohdissa. Valokohtiin ei kannata laittaa vain saman värin vaaleampaa sävyä vaan myös värin lämpimämpää versiota. Tässä vaiheessa siirryin käyttämään myös pehmeämpiä liituja, kuten Giraultia ja Terry Ludwigia.

Täysin sininen taivas on usein tylsä. Siksi lisäsin vähän pilviä taivaalle. Taivas on päivisin aina ylempänä tummempi ja lähellä horisonttia vaaleampi, minkä toteutuin pilvien ohessa.

Puihin kaiversin joitain valoaukkoja, joista taivas näkyy läpi. Aukkoja tekee helposti liikaa ja liian vaaleita. Aukot voivat olla hieman tummempia kuin takana oleva taivas, varsinkin pienissä aukoissa. Samoin kaiversin taivaan sinisellä puiden reunojen muodot mielenkiintoisemmiksi. Puiden rungot lisäsin loppuvaiheessa. Niiden muotoja, sävyjä ja sijaintia toisiinsa nähden kannattaa vaihdella.

Lopuksi tein etualan niityn, josta suurin osa on melko pehmeitä muotoja. Pohjalla on maan pohjan tumma ruskea. Niityssä on vältetty vahvoja kontrasteja ja teräviä rajoja, koska ne vetävät katsetta puoleensa, eikä etualan niityn ole tarkoitus olla maalauksen fokus. Fokuskohta löytyy tien mutkasta, sen takana näkyvästä kauemmasta metsästä ja puiden taakse katoavasta tiestä. Maalauksen alalaita ja reuna ovat valööriltaan hieman tummempia; näin katse pysyy helpommin maalauksen sisäosissa.

Niitty ja metsä viimeistellään muutamilla yksityiskohdilla, lehdillä ja joillakin ruohonkorsilla, jotka lisäävät tekstuuria ja viihdyttävät silmää. Fokuskohdan alueelle vielä vähän kirkkaampia värejä. Lopuksi signeeraus, joka on olennainen osa maalausta. Kaiken kaikkiaan maalauksen kului 5-6 tuntia.

Kun vertaa lopullista maalausta valokuvaan, voi nähdä jotain yhtäläisyyttä suurissa muodoissa, mutta muuten maalaus on alkanut elää omaa elämäänsä. Näin sen kuuluukin olla - en halua jäljentää valokuvia. Jos osaisin, haluaisin tehdä impressionistisempia maalauksia ja abstraktimpaa tyyliä. Siihen eivät taitoni vielä riitä, mutta tekemällä paljon töitä voin ehkä hieman paremmin seurata näkemykseni teitä. Ja matkan tekeminen on itsessään valtavan antoisaa.

Pastels Girault - pastelliliituja vuodesta 1780

Girault on maailman vanhimpia pastellien valmistajia. Sen tuotteita ovat käyttäneet monet tunnetut taiteilijat ja ne ovat hyvin suosittuja myös tämän päivän pastellitaiteilijoiden keskuudessa. Monien pastellistien oppi-isä Richard McKinley käyttää paljon Girault'n pastelleja. Hänen töidensä innostamana halusin itse kokeilla näiden pastellien sopivuutta omaan työskentelyyni.

Girault'n liiduista löytyy 526 väriä, joita voi ostaa yksitellen (3,30 €/kpl) tai erikokoisina valmiina lajitelmina. Tilasin suoraan Girault'n verkkokaupasta 50 liidun setin (165 €), jonka liidut on valinnut ranskalainen naistaiteilija Claude Texier. Texierin valitsemia settejä on kolme erilaista, jotka täydentävät toisiaan. 

Kooltaan liidut ovat pitkiä ja kapeita (60 x 8 mm). Niiden pinta on melko kiinteä, hieman samaan tyyliin kuin Rembrandtin liidut. Sormiin ei tartu heti väriä yhtä paljon kuin pinnaltaan huokoisammista liiduista (Sennelier, Unison, Terry Ludwig,...). Pinnan alta Girault on pehmeämpi kuin Rembrandt mutta hieman kovempi kuin edellä mainitut huokoisammat liidut. Kaikkien liitumerkkien kovuus/pehmeys riippuu väristä. Jotkut pigmentit tuntuvat selvästi kovemmilta kuin toiset. 

Girault'n liidut katkeavat helposti, mikä ei ole kovin suuri haitta. Usein katkaisen liidut tarkoituksella; tällöin voi liituja käyttää paremmin isojen pintojen maalaamiseen lappeellaan. Girault'n liidut eivät kuitenkaan ole näin käytettynä parhaimmillaan, sillä kapea muoto johtaa nopeasti liidun ohenemiseen. Isoihin pintoihin käytän paksumpia Rembrandtin tai Terry Ludwigin liituja. Rembrandtit eivät nekään ole kovin paksuja, mutta melko kovia ja siksi soveltuvat katkaistuina isompien pintojen maalaamiseen.

Parhaimmillaan Girault on hitaasti ja melko yksityiskohtaisesti rakennettavissa maalauksissa. Kapea muoto ja pinnan kiinteys mahdollistavat tarkemman työskentelyn. Värejä on helppo kerrostaa, koska liitu on sisältä riittävän pehmeä.

Tässä esimerkki eri tekniikoiden yhdistämisestä. Pohjamaalauksen tein Rembrandteilla, jonka sitten levitin karkealla öljyväripensselillä ja isopropyylialkoholilla. Pohjan maalaamisessa voi olla melko suurpiirteinen, koska se jää osin uusien kerrosten peittoon. 

Kun pohja oli kuivunut, lähdin pikkuhiljaa rakentamaan maalausta kerroksittain pääosin Girault'n liiduilla. 

Pohjamaalaus saa pilkistää kerrosten alta ja väleistä. Parhaimmillaan tällaisesta yhdistelmästä voi syntyä hienoja eteerisiä töitä ja/tai kauniita tekstuureja. Viimeiset sävyjen tasaukset ja aksentit tähän työhön taputtelin pehmeiden Terry Ludwig -liitujen terävillä särmillä.

Kokeilun myötä olen alkanut pitää yhä enemmän Girault'n pastelleista. Saatanpa hyvinkin täydentää valikoimaani tilaamalla vielä kaksi Claude Texierin valikoimaa. Pastelliliituja ei ole koskaan liikaa.

UART pastellipaperi ja kevättalven hanget

Parhaan pastellipaperin metsästys jatkuu. Monet tunnetut amerikkalaiset pastellitaitelijat käyttävät joko Wallis tai UART -pastellipapereita. Wallisin paperia ei tahdo löytää edes Yhdysvalloista, saati sitten Euroopasta. Sen sijaan UART:in papereita voi ostaa Euroopasta ainakin Jackson's Art Supply verkkokaupasta. UART on santapaperityyppinen pastellipaperi, jota valmistetaan erilaisilla karkeuksilla. Numeromerkinnät ovat 240-800, jossa 240 on karkein ja 800 hienoin. Mitä karkeampi paperi, sitä enemmän värikerroksia se ottaa vastaan. Toisaalta karkealle paperille ei pysty työstämään tarkkoja yksityiskohtia, johon sileämpi paperi on omiaan. 

Ostin kokeiluun UART 500 -paperia, joka on siis keskikarkea ja ainoa, jota Jackson's myi. Se on hieman sileämpi kuin Sennelierin La Carte, mutta myös ohuempi ja taipuisampi. Värivalinta on helppoa, koska UART on saatavana vain vaalenharmaana.

Hyvänä puolena UART:issa on sen märkyyden sieto. Sille voi siis tehdä pohjamaalauksen märillä tekniikoilla. Märkä pohjamaalaus säästää paperin tarttumapintaa myöhemmille värikerroksille. Paperi ei siis mene yhtä nopeasti tukkoon. Sennelierin paperi ei kestä märkyyttä lainkaan.

Tässä pieni demonstraatio UART 500 -paperin käytöstä. Mallina on tämä kevättalven metsästä ottamani kuva. Metsät näyttävät useimmiten sotkuisilta, joten maalauksessa yksinkertaistan kuvaa selvästi. 

Aluksi tein pastellikynällä karkean viivapiirroksen.

Sitten maalasin suurimmat värimassat Rembrandtin pastellelilla. Tässä vaiheessa ei ole tarpeen tehdä tarkkaa työtä, koska tarkoitus on levittää värit märällä siveltimellä.

Siveltimenä käytän halpaa sianharjaksista tehtyä öljyvärisivellintä. Hienoja siveltimiä ei kannata käyttää, koska karkea santapaperi tuhoaa ne nopeasti. Nesteenä voi käyttää vettä tai alkoholia tai jotain muuta liuotinta, kuten tinneriä. Nesteen on syytä olla väritöntä. Koska kaapistani löytyi pullo mustaherukalla maustettua Absolut Vodkaa, jota ei ole tullut juoduksi, päätin käyttää sitä tässä maalauksessa. Samalla tauluun tuli vieno mustaherukan tuoksu. Alkoholi haihtuu vettä nopeammin, joten seuraavaa kerrosta pääsee maalaamaan vähän nopeammin. Alusmaalauksen pitää olla täysin kuiva ennen jatkotyöstämistä. Tältä näytti alusmaalaus sivelyn jälkeen.

Nyt pääsin varsinaisesti työstämään maalausta pastelliliiduilla. Koska pohjamaalaus oli tehty lähes paikallisväreillä, ei joka kohtaa ole enää pakko maalata liiduilla. Alusmaalaus siis voi jäädä osin näkyviin.

Viimeistelyvaiheessa lisäsin vielä vähän pikkupuita ja säädin runkojen sävyjä. Ei tästä nyt ihan Pekka Halosen talvimaisemien tasoinen työ tullut, mutta ehkä antoi kuvan märän pohjamaalauksen käytössä pastellitöissä. UART osoittautui hyväksi ja monikäyttöiseksi pastellipaperiksi, jota varmasti käytän myös jatkoss - muiden paperien ohella.

Muista pastellipapereista olen kirjoittanut aiemmassa blogissani Pastellipaperin valinnasta.

Märkä pohjamaalaus pastellityölle

Kuivapastellit ovat nimensä mukaisesti kuivia, mutta niiden kanssa voi kuitenkin käyttää märkätekniikkaa pohjamaalauksen tekemisessä. Monet pastellitaiteilijat tekevät ensin pohjan vesiväreillä ja rakentavat sen päälle pastelleilla. Alkuperäinen vesiväri jää yleensä osin näkyviin, vaikka sitä onkin joskus vaikea erottaa pastellista. Molemmissa käytetään samoja pigmenttejä, sideaine vain on eri. Tätä kannatta kokeilla, tuloksena voi olla hyvin kauniita, tai ainakin mielenkiintoisia, kuvioita.

Jos tekee pohjamaalauksen vesiväreillä, täytyy paperin olla vettä kestävää. Jos pääosaa työssä näyttelee vesivärimaalaus, voi hyvin käyttää tukevaa akvarellipaperia (vähintään 300 g). Tällaiset paperit ottavat vastaan pastelliväriä melko vähän, joten varsinaiseen kerrostamiseen ne eivät ole omiaan. Vesivärityön viimeistely pastelleilla kyllä sujuu hyvin akvarellipaperille.

Varsinaisista pastellipapereista märkää sietävät ainakin Pastelmat ja Canson Mi-Teintes Touch (siis ei se tavallinen Mi-Teintes). Nämä ovat varsin tukevia papereita, jotka eivät paljon kupruile. Kun tekee märän pohjamaalauksen, jää paperiin vielä runsaasti nystyrää ottamaan vastaa useita pastellikerroksia. Muitakin soveltuvia papereita on, mutta minulla ei ole vielä niistä omakohtaista kokemusta. 

Märän pohjamaalauksen voi tehdä myös pastelleilla ja levittää väri märällä pensselillä. Tässä on esimerkki pienestä 18 x 24 cm työstä, jonka tein varsin nopeasti Pastelmat-paperille. Työ perustui kesällä ottamaani valokuvaan Vantaanjoesta Haltialan kohdalla, missä joki kiertää pienen saaren jakaantuen kahdeksi puroksi.

Aluksi tein keskikovilla Rembrandt-liiduilla karkean kuvan. Tässä vaiheessa ei tarvitse olla erityisen huolellinen, koska myöhemmässä vaiheessa voi aina korjata "virheitä", jotka itse asiassa voivat osoittautua mukaviksi elementeiksi lopullisessa työssä.

Tämän jälkeen otin karkean öljyväripensselin, jolla vettä käyttäen levitin värin paperin pinnassa välillä pensseliä huuhtoen. Veden ohella voi käyttää väritöntä alkoholia tai tärpättiä, joilla kuviot leviävät hieman eri tavalla. Pastelmat-paperin kanssa ei kannata käyttää kovin paljoa vettä, koska tällöin kuvio saattavat levitä täysin hallitsemattomasti ja muodostaa lammikoita. Pastelmat ei juurikaan valuta väriä, vaikka paperi olisikin pystymmässä. Canson Mi-Teintes Touch sen sijaan levittää värin aivan eri lailla. Kannatta itse kokeilla ennakkoluulottomasti.

Kun paperi on kunnolla kuivunut, voi alkaa varsinaisen pastellimaalauksen. Kun malttaa tehdä sen pikkuhiljaa väriä lisäten, voi hyödyntää pohjamaalauksen väripintoja ja kuvioita. Lopputulos tässä tapauksessa on selkeästi pastellityö, vaikka vesivärimaalaus hieman näkyykin paikoin läpi.

Sanotaan, että pastellin ja vesivärin liitto on match made in heaven. Oletko itse kokeillut tätä? Jos sinulla on kokemuksia, olisi mukava kuulla niistä.

Pastellimaalausta kerrostamalla

Takanani on pitkä tauko maalaamisesta. Olen ollut matkoilla ja tehnyt viimeisten kahden kuukauden aikana vain pari työtä ja jokusen luonnoksen. Matkalla ollessani en oikein pysty keskittymään maalaamiseen. Pidän tosin aina mukana luonnoskirjan ja matkasetin vesivärejä. Tuotoksia vaan ei oikein synny. Samasta syystä en ole myöskään päivittänyt blogiani pitkään aikaan.

Nyt kun olen taas kotimaassa, pitää saada maalausrytmi käyntiin. Alkuverryttelynä tein pienen pastellityön, joka perustui Thaimaan Koh Lantalla ottamaani auringonlaskukuvaan. Sadepilvet olivat nopeasti vyörymässä kohti meren ulappaa, mutta aurinko paistoi vielä pilvien alta.

Paperiksi valitsin kokoa 19 x 29 cm olevan Sennelierin Pastel Cardin hiekanvärisellä pinnoituksella. Aluksi vedin horisonttiviivan noin 1/3 paperin ylälaidasta, sitten maalasin perusvalöörit kovahkolla Rembrandit violetilla liidulla. 

Pohjamaalauksesta tuli siis yksivärinen, minkä tarkoituksena on varmistaa koko maalauksen väriharmonia. Pohjamaalauksessa käytin hyvin kevyitä vetoja tarkoituksena pikkuhiljaa rakentaa maalaus ja samalla varoa täyttämästä paperin nystyröitä liian aikaisin. Kohvahkojen liiitujen käytössä on se hyvä puoli, että sen päälle voi lisätä uusia kerroksia.

Yksivärisen pohjamaalauksen jälkeen aloin lisätä varovasti violetin eri sävyjä sekä lämpimämpiä keltaisen ja oranssin värejä. Tässä vaiheessa valöörit olivat pääosin keskisävyjä.

Kun maalauksen perusrakenne oli valmis ja päävärit paikoillaan, aloin lisätä vaaleampaa sävyjä auringon heijastuksiin sekä vaahtopäihin sekä syvempiä tummia sävyjä. Tähän asti olin käyttänyt pelkästään Rembrandtin liituja.

Viimeisessä vaiheessa siirryin käyttämään pehmeämpiä Unison ja Terry Ludwig -pastelleja antamaan väreillä hieman enemmän kirkkautta. Ne tarttuivat vielä hyvin Rembrandtien päälle. En juurikaan hieronut värejä pehmeämmiksi pinnoiksi vaan jätin paperin karkeaa tekstuuria näkyviin.

Viimeisenä signeeraus ja loppukuvien otto. Otan aina valmiiksi tekemistäni töistä kuvan arkistooni.

Aikaa koko työhön kului noin kaksi tuntia. Isompaan työhön olisi toki kulunut enemmän aikaa.