UART pastellipaperi ja kevättalven hanget

Parhaan pastellipaperin metsästys jatkuu. Monet tunnetut amerikkalaiset pastellitaitelijat käyttävät joko Wallis tai UART -pastellipapereita. Wallisin paperia ei tahdo löytää edes Yhdysvalloista, saati sitten Euroopasta. Sen sijaan UART:in papereita voi ostaa Euroopasta ainakin Jackson's Art Supply verkkokaupasta. UART on santapaperityyppinen pastellipaperi, jota valmistetaan erilaisilla karkeuksilla. Numeromerkinnät ovat 240-800, jossa 240 on karkein ja 800 hienoin. Mitä karkeampi paperi, sitä enemmän värikerroksia se ottaa vastaan. Toisaalta karkealle paperille ei pysty työstämään tarkkoja yksityiskohtia, johon sileämpi paperi on omiaan. 

Ostin kokeiluun UART 500 -paperia, joka on siis keskikarkea ja ainoa, jota Jackson's myi. Se on hieman sileämpi kuin Sennelierin La Carte, mutta myös ohuempi ja taipuisampi. Värivalinta on helppoa, koska UART on saatavana vain vaalenharmaana.

Hyvänä puolena UART:issa on sen märkyyden sieto. Sille voi siis tehdä pohjamaalauksen märillä tekniikoilla. Märkä pohjamaalaus säästää paperin tarttumapintaa myöhemmille värikerroksille. Paperi ei siis mene yhtä nopeasti tukkoon. Sennelierin paperi ei kestä märkyyttä lainkaan.

Tässä pieni demonstraatio UART 500 -paperin käytöstä. Mallina on tämä kevättalven metsästä ottamani kuva. Metsät näyttävät useimmiten sotkuisilta, joten maalauksessa yksinkertaistan kuvaa selvästi. 

Aluksi tein pastellikynällä karkean viivapiirroksen.

Sitten maalasin suurimmat värimassat Rembrandtin pastellelilla. Tässä vaiheessa ei ole tarpeen tehdä tarkkaa työtä, koska tarkoitus on levittää värit märällä siveltimellä.

Siveltimenä käytän halpaa sianharjaksista tehtyä öljyvärisivellintä. Hienoja siveltimiä ei kannata käyttää, koska karkea santapaperi tuhoaa ne nopeasti. Nesteenä voi käyttää vettä tai alkoholia tai jotain muuta liuotinta, kuten tinneriä. Nesteen on syytä olla väritöntä. Koska kaapistani löytyi pullo mustaherukalla maustettua Absolut Vodkaa, jota ei ole tullut juoduksi, päätin käyttää sitä tässä maalauksessa. Samalla tauluun tuli vieno mustaherukan tuoksu. Alkoholi haihtuu vettä nopeammin, joten seuraavaa kerrosta pääsee maalaamaan vähän nopeammin. Alusmaalauksen pitää olla täysin kuiva ennen jatkotyöstämistä. Tältä näytti alusmaalaus sivelyn jälkeen.

Nyt pääsin varsinaisesti työstämään maalausta pastelliliiduilla. Koska pohjamaalaus oli tehty lähes paikallisväreillä, ei joka kohtaa ole enää pakko maalata liiduilla. Alusmaalaus siis voi jäädä osin näkyviin.

Viimeistelyvaiheessa lisäsin vielä vähän pikkupuita ja säädin runkojen sävyjä. Ei tästä nyt ihan Pekka Halosen talvimaisemien tasoinen työ tullut, mutta ehkä antoi kuvan märän pohjamaalauksen käytössä pastellitöissä. UART osoittautui hyväksi ja monikäyttöiseksi pastellipaperiksi, jota varmasti käytän myös jatkoss - muiden paperien ohella.

Muista pastellipapereista olen kirjoittanut aiemmassa blogissani Pastellipaperin valinnasta.

Pastelliliidut järjestykseen

Pastellitaiteilijalle usein kertyy ajan mittaan paljon erilaisia liituja, joiden säilytys voi olla hieman pulmallista. Monien muiden välineiden (kuten vesivärit, öljyvärit, akryylit) kanssa pärjää pienehköllä määrällä värejä, koska niitä voi sekoittaa, mutta pastelleissa se ei onnistu samalla tavoin. Erilaiset työskentelytavat ja käytetyt alustat vaativat myös rakenteeltaan erilaisia liituja. Siispä tarvitaan lukuisia värejä jokaiseen liitutyyppiin, ellei sitten tee aina töitä samalla tekniikalla.

Itselleni lienee tähän mennessä kertynyt n. 700 liitua. Pääasiassa käyttämäni pastelliliidut ovat Caran d'Ache, Nupastel, Rembrandt, Unison, Sennelier, Blue Earth ja Terry Ludwig. Huh, onpas siinä monta valmistajaa. Vähemmilläkin varmasti pärjäisi, mutta olen halunnut kokeilla erilaisia liituja löytääkseni itselleni parhaiten sopivat. Kaikki mainitut ovat taiteilijalaatuisia, siis hyvä valonkesto ja pigmenttipitoisuus. Huonoja (halpoja) pastelleja ei kannata käyttää!

Kerrostukseen perustuva työskentely vaatii eri kovuusasteisia liituja. Ensin käytän kovempia ja loppua kohti pehmeämpiä liituja. Kovimmat Caran d'Ache ja Nupastel -liidut olen koonnut omaan rasiaansa ja keskikovat Rembrandtit omaansa. Loput ovat pehmeitä tai erittäin pehmeitä, ja ne ovat nyt saaneet ikioman laatikkonsa. Näin voin työn eri vaiheissa pitää esillä yhtä laatikkoa kerrallaan.

Caran d'Ache ja Nupastel

Luulisi, että pastelliliiduille löytyisi helposti hyviä laatikoita. Mutta valitettavasti ei! Olen hankkinut aiemmin netistä tilaamalla muutaman puulaatikon. Ne ovat olleet ihan ok, mutta eivät sittenkään oikein hyviä suuremmille liitumäärille.

Rembrand-liiduille löysin Temperasta hyvän laatikon, johon mahtuu 120 puolipitkää liitua. Se laatikko on nyt täynnä! Rembrandtit ovat hyviä yleispastelleja, joille usein saatan tehdä työn alusta loppuun. 

Rembrandt

Useimmiten kuitenkin viimeistelen työn pehmeillä liiduilla. Pehmeille pastelleille tilasin Yhdysvalloista ikioman puulaatikon, johon mahtuu noin 350 puolipitkää liitua. Laatikko on tyyppiä Medium Original ja sen koko on n. 42 x 30 x 7 cm. Valmistaja on Heilman Designs. Se lienee paras saatavilla oleva laatikko. Antakaa vinkkiä, jos tiedätte paremman. Laatikko on käsin tehty ja se on vankkaa rakennetta. Eikä se ole halpa, mutta uskon sen palvelevan minua loppuelämäni. Hintaa rahti, alv ja tulli mukaan lukien tuli yli 400 €. Vähän kirpaisi, mutta nyt minulla on vihdoin pehmeät pastellit järjestettynä omasta mielestäni loogisesti sävyjen ja valöörien mukaan.

Heilman Pastel Box liituineen

Blue Earth -pastellit pidän edelleen omissa rasioissaan, koska niiden idea perustuu lähellä toisiaan olevien sävyjen kokoamiseen samaan settiin. Näistä kirjoitin aiemmin.

Heilman-laatikon voi kiinnittää tavalliseen kameran jalustaan standardin mukaisella ruuvikierteellä. Siihen saa myös kiinni telineen maalausalustaa varten, joten se soveltuu hyvin ulkona työskentelyyn. Laatikoita on eri kokoisia. Olin jo aikaisemmin hankkinut ihan pienen Heilman-laatikon, johon olen koonnut pienen matkasetin. Taiteilijan kevyestä matkavarustuksesta kirjoitan lähiaikoina erillisen blogin.

Oppia ja inspiraatiota

Kun valitsin pääasialliseksi välineekseni kuivapastellit, jouduin heti alkuun toteamaan, että Suomesta oli kovin vaikeaa löytää sopivia taidekursseja pastellitaiteilijalle. Tärkeimmät muut välineet olivat kyllä vahvasti edustettuina. Vaan ei pastellit. 

Käytännössä opettelin pastellien käytön itsenäisesti lukemalla oppaita ja katselemalla opetusvideoita. Ja tietysti tekemällä paljon pastellimaalauksia. Kohta tulee kaksi vuotta täyteen ensimmäisten pastelliliitujen ostamisesta. Näiden kahden vuoden aikana olen tehnyt noin 200 pastellimaalausta. Vaikka olenkin omasta mielestäni jo oppinut yhtä ja toista, olen silti vielä polun alkupäässä. Tekniikkapuolella pastellien käyttö on jo paljon luontevampaa, mutta ilmaisussa ja oman tyylin hakemisessa kamppailen tuskaisesti.

Tärkeä osa oppimista on todellisten pastellitaiteijoiden töiden tutkiminen ja heidän opetusten seuraaminen. Onneksi netistä löytyy runsaasti opetusvideoita, blogeja ja muita oppaita. Monet näistä ovat ilmaisia, mutta parhaista joutuu maksamaan. Itse olen ostanut e-kirjoja ja maksullisia videoita, joista monet ovat todella hyviä. Ostin itselleni vuodeksi artistsnetwork.tv:n vuoden mittaisen videoiden katseluoikeuden. Maksoi noin 200 USD.

Tässä muutamia pastellitaiteilijoita, joita itse olen seurannut. Mainitut ovat pääosin maisemamaalareita, joka sattuu olemaan myös oma suuntaukseni.

Richard McKinley, pastellien grand old man. Hänellä on muutamia erinomaisia opasvideoita artistsnetwork.tv:ssä sekä kirjoja.

Liz Haywood-Sullivan, videoita ja kirjoja.

Teresa Saia, vahvojen värien maalauksia.

Lyn Asselta, maisemia ja urbaania ympäristöä.

Karen Margulis, pitää aktiivista blogia, jossa on joka päivä uusia vinkkejä.

Marla Baggetta, värikkäitä maisemamaalauksia.

Stan Sperlak, maisemIa ja ihmisiä.

Aina taiteilijat eivät ole pedagogiikan jättiläisiä, mutta jotkut ovat kyllä todella hyviä.

Kaikkien näiden - ja monen muunkin taiteilijan - tyyliä olen yrittänyt jäljitellä vaihtelevalla, mutta yleensä heikohkolla menestyksellä. Mestareiden töitä kyllä kannattaa kopioida ihan harjoitusmielessä. Niistä oppii paljon, ja se antaa myös eväitä oman tyylin löytymiseen.

Kesäinen maantie 26 x 38 cm

Itseäni kiinnostaisi myös abstraktimpia suuntauksia edustavat taiteilijat, mutta kuivapastellien maailmassa näihin on harvemmin törmännyt. Muutoin uusia mielenkiintoisia taiteilijoita tulee jatkuvasti vastaan. Esim. Pinterest on hyvä paikka etsiä näitä. Toki seuraan myös muita, kuin pastellitaiteilijoita, mutta niistä ehkä joskus toisessa blogissa. 

Jos sinulla on vinkkejä seuraamisen arvoisista pastellitaiteilijoista, niin laita vinkkejä kommenttiin.

Märkä pohjamaalaus pastellityölle

Kuivapastellit ovat nimensä mukaisesti kuivia, mutta niiden kanssa voi kuitenkin käyttää märkätekniikkaa pohjamaalauksen tekemisessä. Monet pastellitaiteilijat tekevät ensin pohjan vesiväreillä ja rakentavat sen päälle pastelleilla. Alkuperäinen vesiväri jää yleensä osin näkyviin, vaikka sitä onkin joskus vaikea erottaa pastellista. Molemmissa käytetään samoja pigmenttejä, sideaine vain on eri. Tätä kannatta kokeilla, tuloksena voi olla hyvin kauniita, tai ainakin mielenkiintoisia, kuvioita.

Jos tekee pohjamaalauksen vesiväreillä, täytyy paperin olla vettä kestävää. Jos pääosaa työssä näyttelee vesivärimaalaus, voi hyvin käyttää tukevaa akvarellipaperia (vähintään 300 g). Tällaiset paperit ottavat vastaan pastelliväriä melko vähän, joten varsinaiseen kerrostamiseen ne eivät ole omiaan. Vesivärityön viimeistely pastelleilla kyllä sujuu hyvin akvarellipaperille.

Varsinaisista pastellipapereista märkää sietävät ainakin Pastelmat ja Canson Mi-Teintes Touch (siis ei se tavallinen Mi-Teintes). Nämä ovat varsin tukevia papereita, jotka eivät paljon kupruile. Kun tekee märän pohjamaalauksen, jää paperiin vielä runsaasti nystyrää ottamaan vastaa useita pastellikerroksia. Muitakin soveltuvia papereita on, mutta minulla ei ole vielä niistä omakohtaista kokemusta. 

Märän pohjamaalauksen voi tehdä myös pastelleilla ja levittää väri märällä pensselillä. Tässä on esimerkki pienestä 18 x 24 cm työstä, jonka tein varsin nopeasti Pastelmat-paperille. Työ perustui kesällä ottamaani valokuvaan Vantaanjoesta Haltialan kohdalla, missä joki kiertää pienen saaren jakaantuen kahdeksi puroksi.

Aluksi tein keskikovilla Rembrandt-liiduilla karkean kuvan. Tässä vaiheessa ei tarvitse olla erityisen huolellinen, koska myöhemmässä vaiheessa voi aina korjata "virheitä", jotka itse asiassa voivat osoittautua mukaviksi elementeiksi lopullisessa työssä.

Tämän jälkeen otin karkean öljyväripensselin, jolla vettä käyttäen levitin värin paperin pinnassa välillä pensseliä huuhtoen. Veden ohella voi käyttää väritöntä alkoholia tai tärpättiä, joilla kuviot leviävät hieman eri tavalla. Pastelmat-paperin kanssa ei kannata käyttää kovin paljoa vettä, koska tällöin kuvio saattavat levitä täysin hallitsemattomasti ja muodostaa lammikoita. Pastelmat ei juurikaan valuta väriä, vaikka paperi olisikin pystymmässä. Canson Mi-Teintes Touch sen sijaan levittää värin aivan eri lailla. Kannatta itse kokeilla ennakkoluulottomasti.

Kun paperi on kunnolla kuivunut, voi alkaa varsinaisen pastellimaalauksen. Kun malttaa tehdä sen pikkuhiljaa väriä lisäten, voi hyödyntää pohjamaalauksen väripintoja ja kuvioita. Lopputulos tässä tapauksessa on selkeästi pastellityö, vaikka vesivärimaalaus hieman näkyykin paikoin läpi.

Sanotaan, että pastellin ja vesivärin liitto on match made in heaven. Oletko itse kokeillut tätä? Jos sinulla on kokemuksia, olisi mukava kuulla niistä.

Pastellimaalausta kerrostamalla

Takanani on pitkä tauko maalaamisesta. Olen ollut matkoilla ja tehnyt viimeisten kahden kuukauden aikana vain pari työtä ja jokusen luonnoksen. Matkalla ollessani en oikein pysty keskittymään maalaamiseen. Pidän tosin aina mukana luonnoskirjan ja matkasetin vesivärejä. Tuotoksia vaan ei oikein synny. Samasta syystä en ole myöskään päivittänyt blogiani pitkään aikaan.

Nyt kun olen taas kotimaassa, pitää saada maalausrytmi käyntiin. Alkuverryttelynä tein pienen pastellityön, joka perustui Thaimaan Koh Lantalla ottamaani auringonlaskukuvaan. Sadepilvet olivat nopeasti vyörymässä kohti meren ulappaa, mutta aurinko paistoi vielä pilvien alta.

Paperiksi valitsin kokoa 19 x 29 cm olevan Sennelierin Pastel Cardin hiekanvärisellä pinnoituksella. Aluksi vedin horisonttiviivan noin 1/3 paperin ylälaidasta, sitten maalasin perusvalöörit kovahkolla Rembrandit violetilla liidulla. 

Pohjamaalauksesta tuli siis yksivärinen, minkä tarkoituksena on varmistaa koko maalauksen väriharmonia. Pohjamaalauksessa käytin hyvin kevyitä vetoja tarkoituksena pikkuhiljaa rakentaa maalaus ja samalla varoa täyttämästä paperin nystyröitä liian aikaisin. Kohvahkojen liiitujen käytössä on se hyvä puoli, että sen päälle voi lisätä uusia kerroksia.

Yksivärisen pohjamaalauksen jälkeen aloin lisätä varovasti violetin eri sävyjä sekä lämpimämpiä keltaisen ja oranssin värejä. Tässä vaiheessa valöörit olivat pääosin keskisävyjä.

Kun maalauksen perusrakenne oli valmis ja päävärit paikoillaan, aloin lisätä vaaleampaa sävyjä auringon heijastuksiin sekä vaahtopäihin sekä syvempiä tummia sävyjä. Tähän asti olin käyttänyt pelkästään Rembrandtin liituja.

Viimeisessä vaiheessa siirryin käyttämään pehmeämpiä Unison ja Terry Ludwig -pastelleja antamaan väreillä hieman enemmän kirkkautta. Ne tarttuivat vielä hyvin Rembrandtien päälle. En juurikaan hieronut värejä pehmeämmiksi pinnoiksi vaan jätin paperin karkeaa tekstuuria näkyviin.

Viimeisenä signeeraus ja loppukuvien otto. Otan aina valmiiksi tekemistäni töistä kuvan arkistooni.

Aikaa koko työhön kului noin kaksi tuntia. Isompaan työhön olisi toki kulunut enemmän aikaa.

Omatekoisia alustoja pastellitöille

Nykyisin pastellitaiteilijoille on saatavissa lukuisia erilaisia maalausalustoja. Näitä olen käsitellyt blogissani Pastellipaperin valinnasta. Täydellisen pastellipaperin tai alustan etsintä ei kuitenkaan pääty näihin. Minua kiinnostaa kokeilla myös omatekoiset alustat pastellitöilleni.

Tässäpä yksi kokeilusarja. Lähdin liikkeelle kovalevystä, jonka sileän puolen sivelin isolla tavallisella maalauspensseliä käyttäen pariin kertaan pastellipohjusteella. Käytössäni on kolmea erilaista: Schmincke pastellipohjuste (vaalea), Art Spectrum Colourfix Primer (väritön) sekä Art Spectrum Colorfix Primer Deep Black (musta). Tein näistä jokaisesta yhden kappaleen.

Pohjustetussa levyssä jäi näkymiin karkeat sivelitimenjäljet. Näitä voisi tasoittaa käyttämällä hienompaa pensseliä tai hiomalla kevyesti hiekkapaperilla. Päätin jättää jäljet näkyviin, koska ne voisivat antaa lisätekstuuria työlle.

Mustalle alustalle maalaamisessa on oma viehätyksensä. Värit tuntuvat hehkuvan mustalla pohjalla. Aiheeksi kannattaa tässä tapauksessa valita sellainen, jossa musta tausta sopii, koska se jää pilkottamaan hieman läpi. Tässä demonstraatiossa työn aiheena on syksyinen koivumetsä.

Ensimmäisessä vaiheessa maalasin suurin vedoin Rembrandtin pastelleilla pohjamaalauksen, jossa levitin värin sormella kevyesti hankaamalla.

Tässä vaiheessa totesin, että maalausalustassa ei ollut kovin paljon hienoa tekstuuria, johon useampi kerros pastelleja olisi helppo levittää. Siksi suihkutin työhön ohuen kerroksen pastellifiksatiivia, joka antaa tarvittavaa särmää uusien värikerrosten levittämiseksi.

Fikstatiivin kuivuttua lisäsin työhön yksityiskohtia Unisonin ja Terry Ludwigin pehmeillä pastelleilla. 

Lopputulos on tässä, työn koko on 24 x 32 cm. Alkuperäiset pohjustuksen pensselinjäljet näkyvät vielä valmiissa työssäkin.

Viimeinen vaihe oli aika työläs. Tasainen sininen taivas näytti aika tylsältä, joten lisäsin siihen hieman vaihtelevia sävyjä. Lehvästöä ja runkoja työstin taustalta etualalle päin. Ihan viimeisksi lisäsin kirkkaimmat keltaiset ja oranssin väriset lehdet. Tavoittelin luonnosmaisempaa otetta, mutta taas löysin itseni hiomasta yksityiskohtia :(.

Oli hauskaa maalata omatekoiselle alustalle. Vaikka käytinkin välillä fiksatiivia, tahtoi pohjan särmät mennä tukkoon. Seuraavalla kerralla yritän saada pohjaan enemmän tekstuuria, jotta useampi pastellikerros onnistuisi ilman välifiksatiivia. Palaan varmasti aiheeseen. Täydellisen pastellialustan metsästys jatkuu myöhemmissä blogeissani.

Onko sinulla kokemuksia kiinnostavista pastellialustoista? Jos on, niin mielelläni kuulisin niistä.

Mitä valokuvaus opettaa taiteilijalle

Vincent van Gogh kirjoitti veljelleen Theolle: Aina kun saan eteeni tyhjän kankaan, se sanoo minulle "sinä et osaa mitään!". Näin minustakin usein tuntuu - ja tuntuu usein myös teoksen valmistuttua! Olen valokuvannut lähes koko elämäni ja joskus katsellessani itse ottamiani kuvia, minusta tuntuu joskus samalta. Onneksi tällaiset epäuskon hetket eivät ole jatkuva olotila. Omista töistään ja uuden oppimista voi nauttia, vaikka lopputulos ei olekaan täydellinen.

Valokuvaus ja taidemaalaus ovat taidemuotoina aika lähellä toisiaan. Luulen että pitkä kokemukseni valokuvauksesta on auttanut minua myös maalaamisessa. Samoin taiteen tekeminen on auttanut kehittämään myös valokuvauksellista ilmaisuani. Olen huomannut alkaneeni pitää hieman erilaisista valokuvista kuin aiemmin. Kuvien manipulointi on jäänyt vähemmälle, luonnollisemman valokuvat miellyttävät nyt aiempaa enemmän. Sen sijaan, että muokkaisin valokuvaa voimakkaasti, teen mieluummin aiheesta maalauksen.

Olen tunnistanut muutamia nyrkkisääntöjä, jotka pätevät yhtä lailla valokuvaukseen kuin maalaukseen.

1. Sommittelu on kaiken perusta. Jos se ei ole kunnossa, ei kuvaa pelasta mikään. Kannattaa siis opetella sommittelun perusasiat.
2. Kerro yksi tarina. Yksinkertainen kuva on usein kaikkein vaikuttavin. Älä jätä katsojalle epäselväksi, mikä on kuvan aihe ja huomion keskipiste.
3. Hyödynnä koko valööriasteikko, siis kaikkea mustan ja valkean välillä. Riittävät kontrastit antavat kuvalle voimaa.
4. Katse hakeutuu valoisiin, teräviin ja voimakkaan kontrastin alueisiin. Olkoon siis varsinainen aihe terävä ja siinä vahvat kontrastit, muualla pehmeää, loivaa ja yksinkertaista.
5. Rajaa kuva riittävän tiiviiksi, älä jätä turhaa tilaa laidoille. Valokuvauksessa kannattaa mennä lähemmäs aihetta, ja sitten vielä lähemmäs.

Minulle kohta 2 on erityisen haasteellinen. 

Valokuvauksessa ei näitä kaikkia voi vapaasti päättää, mutta niiden ymmärrys auttaa valitsemaan kuvakulmia, jotka mahdollistavat hyvän kuvan tekemisen. Ja sääntöjä saa rikkoa!

Itse käytän paljon omia valokuviani maalausteni lähteinä. En koskaan silti pyri jäljentämään valokuvaa, vaan haluan luoda uuden kuvan valokuvasta saamani inspiraation pohjalta. Joskus lopputulos on lähempänä valokuvaa, joskus taas lopputulos on jotain ihan muuta. Tässä yksi esimerkki valokuvasta 

ja siitä seuranneesta pastellimaalauksesta. Tämän työn tein helmikuussa 2015 edellisenä kesänä otetun valokuvan pohjalta.

On näissä jotain samaa nähtävissä. 

Lisää omia valokuviani  ja maalauksiani löytyy täältä.