Pastellimaalausta kerrostamalla

Takanani on pitkä tauko maalaamisesta. Olen ollut matkoilla ja tehnyt viimeisten kahden kuukauden aikana vain pari työtä ja jokusen luonnoksen. Matkalla ollessani en oikein pysty keskittymään maalaamiseen. Pidän tosin aina mukana luonnoskirjan ja matkasetin vesivärejä. Tuotoksia vaan ei oikein synny. Samasta syystä en ole myöskään päivittänyt blogiani pitkään aikaan.

Nyt kun olen taas kotimaassa, pitää saada maalausrytmi käyntiin. Alkuverryttelynä tein pienen pastellityön, joka perustui Thaimaan Koh Lantalla ottamaani auringonlaskukuvaan. Sadepilvet olivat nopeasti vyörymässä kohti meren ulappaa, mutta aurinko paistoi vielä pilvien alta.

Paperiksi valitsin kokoa 19 x 29 cm olevan Sennelierin Pastel Cardin hiekanvärisellä pinnoituksella. Aluksi vedin horisonttiviivan noin 1/3 paperin ylälaidasta, sitten maalasin perusvalöörit kovahkolla Rembrandit violetilla liidulla. 

Pohjamaalauksesta tuli siis yksivärinen, minkä tarkoituksena on varmistaa koko maalauksen väriharmonia. Pohjamaalauksessa käytin hyvin kevyitä vetoja tarkoituksena pikkuhiljaa rakentaa maalaus ja samalla varoa täyttämästä paperin nystyröitä liian aikaisin. Kohvahkojen liiitujen käytössä on se hyvä puoli, että sen päälle voi lisätä uusia kerroksia.

Yksivärisen pohjamaalauksen jälkeen aloin lisätä varovasti violetin eri sävyjä sekä lämpimämpiä keltaisen ja oranssin värejä. Tässä vaiheessa valöörit olivat pääosin keskisävyjä.

Kun maalauksen perusrakenne oli valmis ja päävärit paikoillaan, aloin lisätä vaaleampaa sävyjä auringon heijastuksiin sekä vaahtopäihin sekä syvempiä tummia sävyjä. Tähän asti olin käyttänyt pelkästään Rembrandtin liituja.

Viimeisessä vaiheessa siirryin käyttämään pehmeämpiä Unison ja Terry Ludwig -pastelleja antamaan väreillä hieman enemmän kirkkautta. Ne tarttuivat vielä hyvin Rembrandtien päälle. En juurikaan hieronut värejä pehmeämmiksi pinnoiksi vaan jätin paperin karkeaa tekstuuria näkyviin.

Viimeisenä signeeraus ja loppukuvien otto. Otan aina valmiiksi tekemistäni töistä kuvan arkistooni.

Aikaa koko työhön kului noin kaksi tuntia. Isompaan työhön olisi toki kulunut enemmän aikaa.

Omatekoisia alustoja pastellitöille

Nykyisin pastellitaiteilijoille on saatavissa lukuisia erilaisia maalausalustoja. Näitä olen käsitellyt blogissani Pastellipaperin valinnasta. Täydellisen pastellipaperin tai alustan etsintä ei kuitenkaan pääty näihin. Minua kiinnostaa kokeilla myös omatekoiset alustat pastellitöilleni.

Tässäpä yksi kokeilusarja. Lähdin liikkeelle kovalevystä, jonka sileän puolen sivelin isolla tavallisella maalauspensseliä käyttäen pariin kertaan pastellipohjusteella. Käytössäni on kolmea erilaista: Schmincke pastellipohjuste (vaalea), Art Spectrum Colourfix Primer (väritön) sekä Art Spectrum Colorfix Primer Deep Black (musta). Tein näistä jokaisesta yhden kappaleen.

Pohjustetussa levyssä jäi näkymiin karkeat sivelitimenjäljet. Näitä voisi tasoittaa käyttämällä hienompaa pensseliä tai hiomalla kevyesti hiekkapaperilla. Päätin jättää jäljet näkyviin, koska ne voisivat antaa lisätekstuuria työlle.

Mustalle alustalle maalaamisessa on oma viehätyksensä. Värit tuntuvat hehkuvan mustalla pohjalla. Aiheeksi kannattaa tässä tapauksessa valita sellainen, jossa musta tausta sopii, koska se jää pilkottamaan hieman läpi. Tässä demonstraatiossa työn aiheena on syksyinen koivumetsä.

Ensimmäisessä vaiheessa maalasin suurin vedoin Rembrandtin pastelleilla pohjamaalauksen, jossa levitin värin sormella kevyesti hankaamalla.

Tässä vaiheessa totesin, että maalausalustassa ei ollut kovin paljon hienoa tekstuuria, johon useampi kerros pastelleja olisi helppo levittää. Siksi suihkutin työhön ohuen kerroksen pastellifiksatiivia, joka antaa tarvittavaa särmää uusien värikerrosten levittämiseksi.

Fikstatiivin kuivuttua lisäsin työhön yksityiskohtia Unisonin ja Terry Ludwigin pehmeillä pastelleilla. 

Lopputulos on tässä, työn koko on 24 x 32 cm. Alkuperäiset pohjustuksen pensselinjäljet näkyvät vielä valmiissa työssäkin.

Viimeinen vaihe oli aika työläs. Tasainen sininen taivas näytti aika tylsältä, joten lisäsin siihen hieman vaihtelevia sävyjä. Lehvästöä ja runkoja työstin taustalta etualalle päin. Ihan viimeisksi lisäsin kirkkaimmat keltaiset ja oranssin väriset lehdet. Tavoittelin luonnosmaisempaa otetta, mutta taas löysin itseni hiomasta yksityiskohtia :(.

Oli hauskaa maalata omatekoiselle alustalle. Vaikka käytinkin välillä fiksatiivia, tahtoi pohjan särmät mennä tukkoon. Seuraavalla kerralla yritän saada pohjaan enemmän tekstuuria, jotta useampi pastellikerros onnistuisi ilman välifiksatiivia. Palaan varmasti aiheeseen. Täydellisen pastellialustan metsästys jatkuu myöhemmissä blogeissani.

Onko sinulla kokemuksia kiinnostavista pastellialustoista? Jos on, niin mielelläni kuulisin niistä.

Mitä valokuvaus opettaa taiteilijalle

Vincent van Gogh kirjoitti veljelleen Theolle: Aina kun saan eteeni tyhjän kankaan, se sanoo minulle "sinä et osaa mitään!". Näin minustakin usein tuntuu - ja tuntuu usein myös teoksen valmistuttua! Olen valokuvannut lähes koko elämäni ja joskus katsellessani itse ottamiani kuvia, minusta tuntuu joskus samalta. Onneksi tällaiset epäuskon hetket eivät ole jatkuva olotila. Omista töistään ja uuden oppimista voi nauttia, vaikka lopputulos ei olekaan täydellinen.

Valokuvaus ja taidemaalaus ovat taidemuotoina aika lähellä toisiaan. Luulen että pitkä kokemukseni valokuvauksesta on auttanut minua myös maalaamisessa. Samoin taiteen tekeminen on auttanut kehittämään myös valokuvauksellista ilmaisuani. Olen huomannut alkaneeni pitää hieman erilaisista valokuvista kuin aiemmin. Kuvien manipulointi on jäänyt vähemmälle, luonnollisemman valokuvat miellyttävät nyt aiempaa enemmän. Sen sijaan, että muokkaisin valokuvaa voimakkaasti, teen mieluummin aiheesta maalauksen.

Olen tunnistanut muutamia nyrkkisääntöjä, jotka pätevät yhtä lailla valokuvaukseen kuin maalaukseen.

1. Sommittelu on kaiken perusta. Jos se ei ole kunnossa, ei kuvaa pelasta mikään. Kannattaa siis opetella sommittelun perusasiat.
2. Kerro yksi tarina. Yksinkertainen kuva on usein kaikkein vaikuttavin. Älä jätä katsojalle epäselväksi, mikä on kuvan aihe ja huomion keskipiste.
3. Hyödynnä koko valööriasteikko, siis kaikkea mustan ja valkean välillä. Riittävät kontrastit antavat kuvalle voimaa.
4. Katse hakeutuu valoisiin, teräviin ja voimakkaan kontrastin alueisiin. Olkoon siis varsinainen aihe terävä ja siinä vahvat kontrastit, muualla pehmeää, loivaa ja yksinkertaista.
5. Rajaa kuva riittävän tiiviiksi, älä jätä turhaa tilaa laidoille. Valokuvauksessa kannattaa mennä lähemmäs aihetta, ja sitten vielä lähemmäs.

Minulle kohta 2 on erityisen haasteellinen. 

Valokuvauksessa ei näitä kaikkia voi vapaasti päättää, mutta niiden ymmärrys auttaa valitsemaan kuvakulmia, jotka mahdollistavat hyvän kuvan tekemisen. Ja sääntöjä saa rikkoa!

Itse käytän paljon omia valokuviani maalausteni lähteinä. En koskaan silti pyri jäljentämään valokuvaa, vaan haluan luoda uuden kuvan valokuvasta saamani inspiraation pohjalta. Joskus lopputulos on lähempänä valokuvaa, joskus taas lopputulos on jotain ihan muuta. Tässä yksi esimerkki valokuvasta 

ja siitä seuranneesta pastellimaalauksesta. Tämän työn tein helmikuussa 2015 edellisenä kesänä otetun valokuvan pohjalta.

On näissä jotain samaa nähtävissä. 

Lisää omia valokuviani  ja maalauksiani löytyy täältä.

Blue Earth Pastels

Pastellitaiteilijalla ei ole koskaan liikaa liituja. Vaikka omissa valikoimissani on jo satoja liituja, tuntuu usein edelleen, että juuri tietty väri puuttuu. Märillä välineillä (vesivärit, öljyvärit, akryylit,...) maalatessa voi sekoittaa haluamansa värin, mutta pastelleissa se ei onnistu samalla tavalla. Toki voi tehdä optisia sekoituksia paperilla kerrostamalla värejä tai tekemällä eri väreistä tekstuureja, mutta siinä ei ole kovin helppoa saada aikaiseksi haluttua vaikutelmaa. Siksi eri värisiä liituja tarvitaan niin paljon.

Amerikkalainen Blue Earth Pastels tarjoaa mielenkiintoisen lähestymistavan pastellivalikoimaansa. Liidut myydään laatikoissa, joissa on yleensä 28 liitua (4 x7). Laatikot on organisoitu päävärien ympärille siten, että yhdessä rivissä on puhtaan värin valöörit ja muut kolme riviä ovat pääväristä vastavärillään neutraloituja sävyjä. Liidut ovat pystyssä vaahtomuovissa omissa koloissaan.

Kun säilyttää liidut alkuperäisissä laatikoissaan, säilyvät ne oikeassa järjestyksessä ja oikean sävyn löytäminen on helpompaa.

Tilasin koemielessä Jackson’s Art Supply –verkkokaupasta kaksi laatikkoa, kylmät ja lämpimät lähes neutraalit sävyt. Liidut ovat pehmeitä ja voin tuntuisia, miellyttäviä käsitellä. Tuntuma on aika lailla samanlainen kuin Terry Ludwigin liiduissa. Blue Earth -liidut ovat hieman näitä pienempiä. Näillä molemmilla liiduilla täyttää paperin nystyrät nopeasti, joten niitä on hankala kerrostaa montaa kertaa päällekkäin. Ainakin minun tekniikallani ne sopivat parhaiten maalauksen loppuvaiheessa viimeisen silauksen tekemiseen. Mikään ei tietenkään estä vaikka koko maalauksen tekemisen näillä liiduilla, kunhan vai tietää mitä tekee.

Sen verran pidin Blue Earth –pastelleista, että luultavasti tilaan niitä vielä lisääkin. Viimeistään siinä vaiheessa pitää taas kerran miettiä kasvavan liituvaraston säilytystä. Laatikoista kun alkaa jo tila loppua.

15 minuutin maalauksia

Edellisessä blogissani kirjoitin maalauksen päättämisen vaikeudesta. Yksi keino päästä eroon liiallisesta yksityiskohtien näpertelystä on tehdä niin nopeita maalauksia, ettei yksityiskohdille jää aikaa. Olen pyrkinyt tekemään joka päivä jotain piirustus- ja maalaustaitojeni kehittämiseksi. Aina ei ole mahdollista käyttää tunteja maalaamiseen, mutta 15 minuuttia on yleensä löydettävissä. Tällöin olen usein tehnyt nopean pastellimaalauksen. 

Aiheeksi otan jonkun valokuvani, joka toimii viitteenä. Kuvaa en pyri jäljentämään. Paperiksi olen yleensä ottanut pienen 15 x 20 cm Sennelier Pastel Card -paperin, jonka olen itse leikannut isommasta arkista. Paperin teippaan kiinni alustaan. Otan esille pastelliliidut, joista valitsen kourallisen työssä käytettäviä värejä. Sitten ajastan kännykän hälyttämään 15 minuutin päästä. Maalaan kunnes aika on täynnä. Olen kuitenkin armollinen itselleni ja sallin muutaman vedon vielä aikamerkin jälkeenkin, vaikka ehkä se on vain itsekurin puutosta.

Pikamaalauksiin suhtautuu eri lailla kuin isompiin töihin. Kun ne tietää vain harjoituksiksi, ei puutteista kanna huolta. Usein tällaisista vaillinaisista töistä oppii paljon, ja niitä voi käyttää avuksi, kun tekee samasta aiheesta isomman työn. Tässä muutamia viime aikoina tekemiäni 15 minuutin maalauksia.

Olen kokenut tällaisen harjoituksen hyödylliseksi. Se auttaa maalaamaan irtonaisemmin ja tuo maalaustekniikkaan varmuutta. Omia töitä on vaikea arvioida. Rohkenen silti uskoa, että nämä harjoitukset ovat jo hieman auttaneet minua pääsemään irti kankeasta maalaustavastani. Paljon töitä pitää toki vielä tehdä, eikä taiteessa koskaan tulla valmiiksi.

Saavutukset ovat ennen työntekoa vain sanakirjassa. Kaikessa oppimisessa riittävät toistot ovat välttämättömiä. Golfissa swingin vakiintuminen vaatii kuulemma 10000 toistoa. Sama maaginen luku 10000 esiintyy monien muidenkin taitojen kohdalla. Ehkä siis pitää tehdä 10000 piirustusta tai maalausta? Siihen ei taida minun elinvuoteni enää riittää. 

Luin joskus eräästä taidekirjasta, että jo 500 maalauksen jälkeen kaikki huomaavat taidoissaan selvää edistymistä. Kuinka lohdullista!

Lopeta ajoissa

Leonardo da Vinci näytti Mona Lisan vanhalle opettajalleen. Opettaja meni kotiin, itki katkerasti, eikä maalannut enää koskaan.

Tarinan todenperäisyydestä minulla ei ole mitään tietoa. Mutta eihän tarinoiden tarvitsekaan olla tosia, eikä maalausten tarvitse jäljentää todellisuutta. Taiteilijan oikeuksin voimme tehdä juuri sellaisia töitä, jotka meitä miellyttävät. Koska emme voi milloinkaan miellyttää kaikkia, on parempi tehdä sellaisia töitä, jotka miellyttävät meitä itseämme.

Samainen Leonardo sanoi, että taideteos ei ole koskaan valmis, siitä vain luovutaan. Itse olen miettinyt tuota asiaa useasti, kun en ole osannut lopettaa työn tekemistä ajoissa. Aina on tuntunut, että maalaus kaipaa vielä vähän sitä ja vielä hieman tätä. Lopputuloksena on työ, jossa on aivan turhia yksityiskohtia, jotka vain hajoittavat maalauksen rakennetta ja tekevät kuvasta sotkuisen. Aika moni taiteilija on kertonut ihan samaa. On vaikeaa lopettaa maalaus ajoissa. Hyvä ohje, jonka olen jostain lukenut, sanoi maalauksen olevan valmis siinä vaiheessa, kun siitä ei voi ottaa mitään pois maalauksen kärsimättä.

Itselläni on vielä paljon oppimista maalausten yksinkertaisemisesta, vaikka olen harjoitellut samaa asiaa valokuvauksessa jo vuosikausia. Siis yksinkertaista, yksinkertaista ja yksinkertaista, kerro vain yksi tarina, ja kuvasta tulee paljon vahvempi. Tarvitsisin avuksi jonkun viisaamman ja kokeneemman, joka takapiruna sanoisi minulle: Lopeta jo!

Taiteeseen kuuluu myös epätäydellisyys. Asiat jätetään katsojan täydennettäväksi, jolloin katsoja itse omassa mielessään jatkaa taideteosta liittämällä sen oman elämänsä kehyksiin. Ehkäpä Leonardo tarkoitti jotain tämäntapaista.

Turvallisesti pastelleilla

Taidemaalauksessa käytettävät värit sisältävät samoja pigmenttejä välineestä riippumatta, mutta sideaine on erilainen. Kuivapastellit ovat lähes puhdasta pigmenttiä, sideaineena voi olla hieman kalkkia tai valkoista liitua. Osa pigmenteistä on myrkyllisiä, joten niitä ei saa päästää elimistöön.

Kuivapastellit ovat enemmän tai vähemmän pölyäviä. On tärkeää huolehtia siitä, ettei pölyä hengitetä tai sitä joudu suuhun.

Maalatessa maalauksesta irtoaa aina pastellipölyä. Siksi maalaus on syytä pitää pystyssä ja maalauksen alla tulee olla kaukalo tms., johon pastellimurut ja pöly putoavat. ÄLÄ KOSKAAN PUHALLA MAALAUKSEEN SISÄTILOISSA. Maalausta voi hieman koputella, jolloin irtonaiset hiutaleet putoavat keräysastiaan. Ulkona maalatessa tällä ei ole niin suurta väliä. Lopuksi käyn aina ulkona puhaltamassa maalauksesta irtonaiset pigmentit pois, koska ne eivät aina pelkällä koputtelulla irtoa. Käsittääkseni en ole tässä tehnyt kovin suurta ympäristörikosta. Erityisen pölyävillä liiduilla maalatessani käytän itse yksinkertaista hengityssuojainta. Jos on allergiaa tai keuhkosairauksia on suojaimen käyttö erityisen tärkeää. Omassa ateljeessani pidän maalatessani käynnissä myös ilmanpuhdistajaa. 

Maalatessa väriä tarttuu myös väistämättä käsiin. Se ei ole sisänsä vaarallista, kunhan vain pesee kädet huolellisesti työn jälkeen eikä vie sormia sitä ennen suuhun. Kädet voi myös suojata ohuilla kumihansikkailla tai suojavoiteella. Maalatessa käsiä on joka tapauksessa syytä pyyhkiä vaihdettaessa liiduistani toiseen, koska muutoin väriä siirtyy liidusta toiseen ja vähän ajan kuluttua kaikki liidut näyttävät harmailta.

Valmiista työstäkin irtoaa väriä. Sitä ei pidä kosketella eikö kopistella. Työn voi lopuksi suojata hyvälaatuisella pastelleille tarkoitetulla fiksatiivilla. Fiksatiivin käyttö jakaa mielipiteitä, sillä se hieman tummentaa ja tylsistyttää värejä. Tästä syystä en yleensä fiksaa valmiita töitä. Jos joku tietää fiksatiivin, joka ei muuta sävyjä, niin kertokaa toki minullekin. Sen sijaan käytän fiksatiivia työn aikana, jos paperin nystyrät ovat menneet tukkoon eikä se enää ota vastaan uutta kerrosta pastellia. Pieni fiksatiivisuihke tuo värin päälle hieman uutta särmää, johon pastelli voi tarttua. Fiksatiivin pitää olla oikeaa tyyppiä. Englanniksi käytetään termiä workable fixative. ÄLÄ SUIHKUTA FIKSATIIVIA SISÄTILOISSA äläkä hengitä sitä.

Valmis hieno työsi ansaitsee kunnon kehykset, jossa se näyttää vieläkin upeammalta. Pastellityöt kehystetään lasin alle ja ne tarvitsevat riittävän paksun paspartuurin. Maalauksista voi pudota hiukkasia myös lasin alla. Joskus käytetään tuplapaspartuuria, jossa jätetään pieni tila putoavia murusia varten.

Itse olen vasta hiljattain alkanut kehystää töitäni. Aiemmin ei tähän ollut mitään syytä, koska en olisi omia töitäni seinälleni kelpuuttanut, saati sitten kehdannut muille antaa. Tässä kuitenkin yksi työ noin kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen.

Kesäinen päivä Kallahdenniemellä
24 x 32 cm Sennelier Pastel Card