Pastellimaalausta Kroatiassa, hyvän maalauksen salaisuus

Edellisessä kirjoituksessani lupasin paljastaa hyvän maalauksen salaisuuden. 

Tässä se nyt tulee: Ei ole mitään salaisuutta. Nämä asiat ovat olleet tiedossa jo satoja vuosia!

Sen sijaan on paljon hyviä ohjeita, jotka auttavat tuottamaan parempia maalauksia. Jotta lukijalle ei jäisi samanlaista pettymyksen tunnetta kuin iltapäivälehtien lööppien takana olevia juttuja lukiessaan, kerron teille jotain konkreettista eli hyvän maalauksen kaavan:

D + V + C = P(100)

Tässä kaavassa

D = Design, suunnittelu

V = Value, valööri

C = Color, väri

P(100) = sataprosenttinen suoritus, siis hyvä maalaus

Tämän kaavan voi sanoa olleen punainen lanka siinä opetuksessa, jonka saimme Karen Margulisilta pastellityöpajassa Kroatiassa. Vaikka tämä opetettiin pastellikurssilla, pätee se yhtä lailla muihinkin välineisiin. Avataanpa vähän tätä asiaa.

Design, suunnittelu

Hyvä maalaus ei synny sattumalta, sen takana on suunnitelma. Suunnitelma näkyy maalauksen sommitteluna, suurimpien massojen muotona ja sijoitteluna, maalauksen perusrakenteena. On tiettävästi taiteilijoita, jotka tekevät teoksensa intuitiivisesti sisimmästään kumpuavasta tajunnanvirrasta, mutta näitä on hyvin, hyvin vähän. Suuret mestarit ovat kautta aikain suunnitelleet etukäteen tekemänsä työt.

Jos teoksen perusrakenne on huono, ei sitä pelasta mikään. Maalausten sommittelusta on kirjoitettu lukuisia kirjoja - ja syystä. 

Value, valööri 

Valöörilla tarkoitetaan tummuus- ja vaaleusastetta. Valööri on maalauksessa tärkeämpi kuin väri. Erityisesti maisemamaalauksessa väri voi olla "väärä", mutta jos valööri on oikein, voi tuloksena olla hieno maalaus. Usein käytetään tarkoituksella värejä, joita ei luonnossa ole, jos ei eritysesti haluta tehdä täysin naturalistisia töitä (jotka ovat omasta mielestäni usein aika tylsiä). Jos taas valööri on väärä, näyttää maalaus omituiselta, vaikka värit olisivatkin luonnonmukaisia.

Hyvä tapa testata valöörien toimivuus on ottaa teoksesta kuva ja muuntaa se mustavalkeaan muotoon. Hyvä maalaus näyttää hyvältä mustavalkeanankin. Taiteilijoiden ikiaikainen kikka on siristää silmiä, jolloin pienet yksityiskohdat katoavat ja värinäkö heikkenee. Tällöin valöörit tulevat paremmin esiin.

Richard McKinley on sanonut osuvasti: Value does the work, color gets the glory.

Color, väri

Väri on se asia, johon katsoja usein ensimmäiseksi kiinnittää huomiota. Värit eivät kuitenkaan näytä hyvältä, jos niiden valöörit eivät ole oikein. Väri on siis onnistuuneessa työssä vähemmän tärkeää, kuin sommittelu ja valöörit. Värit ovat kuin kakun koristelu. Ensin pitää kuitenkin paistaa kakku eli suunnitella rakenne ja valöörit.

Asiat, joita meille Kroatian työpajassa opetettiin avasivat kutakin näistä kolmesta osa-alueesta erikseen ja yhdessä. Nämä asiat toistuvat eri muodoissaan uudestaan ja uudestaan myös käytännön työskenlyyn liittyvissä ohjeissa. Seuraavassa kirjoituksessa kerron muutamia oppimiani käytännön vinkkejä.

Pastellimaalausta Kroatiassa, opettajana Karen Margulis

Heinäkuun 2016 alussa Aria Workshops järjesti Kroatiassa viikon kestävän pastellimaalauksen työpajan, jossa opettajana ja ohjaajana oli tunnettu amerikkalainen pastellitaiteilija Karen Margulis. Olen seurannut hänen blogiaan jo pidemmän aikaa. Karen on pitänyt myös yhden kurssin Suomessa, mutta en silloin sitä huomannut. Nyt ilmoittauduin työpajaan heti, kun sen netistä löysin. Työpajan käytännön järjestelyistä vastasi Mario Vukelic ja hänen vaimonsa Minja. Kaikki sujui upeasti ja viikosta muodostui kaikille unohtumaton elämys.

Paikka oli pienessä Kukcin kylässä lähellä Porečin kaupunkia Istrian niemimaalla lähellä Slovenian ja Italian rajaa. Oppilaita oli yhteensä yhdeksän Yhdysvalloista, Kanadasta, Englannista, Belgiasta, Ranskasta, Sloveniasta ja Kroatiasta sekä minä Suomesta. Osallistujat olivat jo kokeneempia pastellitaiteilijoita. Minä taisin olla heihin verrattuna vasta-alkaja. 

Majoitumme täyshoitoon Villa Gloriaan, joka oli pieni perheomisteinen hotelli. Siellä oli myös yhteinen tilava ateljee opetusta ja maalaamista varten. Loistavat ruoat valmisti paikallinen keittiömestari - ja ruokaa oli vähintäänkin riittävästi. Paikan emäntä Manda kohteli meitä kuin ystäviä.

Viikon ohjelma oli erittäin hyvin järjestetty. Yleensä päivä aloitettiin Karenin opetuksella ja maalausdemoilla. Sitten tehtiin töitä joko ateljeessa tai luonnossa paikan ympäristössä. Ulkona tapahtuvaa plain air -maalaamista harjoitettiin myös lähiympäristöön tehtävillä retkillä. 

Istrian niemimaa on kaunis ja vehreä - aika lailla italialaistyyppinen. Alueella onkin edelleen paljon italiankielisiä asukkaita ja tiekyltit ovat sekä kroatiaksi että italiaksi. Aina ei vain maalattu. Kiersimme ohjatusti tutustumassa lähikaupunkeihin ja maaseutuun, pysähdyimme rantakahviloihin nauttimaan espressoa ja katselemaan eteerisesti yläviistoon.

 Retkiin kuului tutustumista kulttuurikohteisiin, vanhoihin kyliin ja viinimaistamista paikallisella viinitilalla. Retkikohteisiin kuuluivat Poreč, Rovinj ja Grožnjan ja välillä vaan lähdimme meren rantaan uimaan tai kuvaamaan auringonlaskua.

Mitä sitten opin viikon aikana? Saimme todella paljon sain hyviä oppeja yleisesti maalaamisen kehittämiseksi sekä myös henkilökohtaisia ohjeita oman työskentelyn parantamiseksi. Henki kurssilla oli loistava, siellä syntyi uusia ystävyyssuhteita. Emäntämme Manda luulikin meidän oppilaiden olleen vanhoja ystäviä, koska tulimme alusta lähtien niin hyvin juttuun keskenämme.

Seuraavissa blogeissani kerron tarkemmin niistä kultajyvistä, joita Karen meille antoi.