Kerroin edellisessä kirjoituksessani pastellityöpajasta Kroatiassa. Monet ovat kysyneet minulta, miksi lähdin kurssille Kroatiaan.
Lyhyt vastaus: Koska halusin lähteä.
Pitkä vastaus: Olen tätä kirjoittaessa harrastanut aktiivisesti pastellimaalausta noin kaksi ja puoli vuotta. Kun aloitin, yritin etsiä Suomesta pastellimaalauksen kursseja, mutta huonolla menestyksellä. Vaikuttaa siltä, että pastellimaalausta ei Suomessa oikein arvosteta kunnon taiteena - pastelliliiduthan ovat lasten välineitä. Ja kuitenkin suuret mestarit, kuten Edgar Degas, osoittivat pastellien voiman jo toista sataa vuotta sitten. Muissa maissa, varsinkin Yhdysvalloissa pastellitaide on saavuttanut arvostetun aseman. Käytännössä olen opetellut pastellien käytön tekniikan omatoimisesti lukemalla lehtiä ja kirjoja sekä katsomalla netistä opetusvideoita, joita on onneksi runsaasti tarjolla. Kun sitten huomasin Karen Margulisin pitävän työpajan Kroatiassa päätin oitis ilmoittautua.
Oli hieno kokemus saada omakohtaista ohjausta kokeneelta kansainvälistä mainetta saaneelta pastellitaiteilijalta. Luulen nyt paremmin ymmärtävän omat kehityskohteeni, joihin kannattaa juuri tässä vaiheessa paneutua. Tulevina vuosina kehitettävät taidot voivat liittyä ihan muihin asioihin, eihän taiteilija tule koskaan valmiiksi. Mitä enemmän oppii, sen paremmin ymmärtää, miten vähän osaa.
Karenin pitämät maalausdemot olivat hyvin valaisevia. Yleensä aamu aloitettiin nopealla demolla, joka liittyi päivän tekniikkaopetukseen. Myös retkien yhteydessä Karen teki nopeita n. 15-20 minuutin demoja plain air -maalauksesta.
Vaikka jokaisella taiteilijalla onkin oma tapansa rakentaa maalaus, antoi hänen työskentelyn seuraaminen paljon käytännön esimerkkejä toimivista käytännöistä ja suodenkuopista, joita on syytä välttää.
Seuraavassa kirjoituksessa paljastan teille hyvän maalauksen salaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti